Jyväskylän kaupunginteatteri: Niskavuoren naiset (Ensi-ilta suurella näyttämöllä 31. 10. 2014)

Ihmettelen, jos Niskavuoren naiset ei ole Jyväskylän kaupunginteatterin vaikuttavin ensi-ilta vähään aikaan. Tyyli, sydän, tekstin analysointi ja henkilöohjaus ovat kohdallaan, ja mikä parasta, moraaliset valinnat jätetään katsojalle.

Ohjaaja Perttu Leinonen pelaa uhkapeliä, kun ei ole lyhentänyt Hella Wuolijoen vuonna 1936 kantaesitettyä näytelmää yhtään mistään. Ensi puoliskolla ratkaisu tuskastuttaa paikoin, kieli kun on enimmäkseen perusteellisen realistista eikä kovinkaan moniulotteista. Vähämerkityksisetkin kohtaukset rämmitään läpi pitkän kaavan kautta.

Kannattaa kuitenkin jaksaa, sillä älykäs, sympaattinen ja nuorekas ohjaustyö kirkastaa lopulta tekstistä sisimmän. Alusta lähtien ollaan tosissaan mutta vailla tosikkomaisuutta tai tunkkaista epookkia, ja toisella puoliskolla teatterin taika kaappaa mukaansa harvinaisella tavalla. Vapauden ja velvollisuuden, yksilön ja yhteisön, onnen ja tapojen ristiriidat revitään näkyville.

Niskavuoren talon nuoren isäntäpariskunnan avioliitto on viileä jo valmiiksi, kun kylään saapuva kaupunkilainen opettaja Ilona (Maija Arhola) herättää Aarnen (Miikka Tuominen) myrskyisät tunteet. Eikä kyse ole romantisoidusta hempeilystä, vaan seksistä ja vapauden modernista tuulahduksesta.

Vaimo Martta (Piia Mannisenmäki), vanhaemäntä Loviisa (Maritta Viitamäki) ja koko kyläyhteisö pyrkivät sen jälkeen palauttamaan asiat entiseen järjestykseen. Syy ja häpeä sälytetään Ilonan harteille, hän kun on ainoa ulkopuolinen ja vielä nainen, epäilyttävän itsenäinen sellainen.

Kontrolloivan yhteisön kuvaus näytelmässä on tarkka ja raadollinen. Miehillä on varaa kapinoida tiukkoja normeja vastaan ja juosta vieraissakin, kunhan palaavat aina takaisin ruotuun. Näytelmän naiset ovat yhteisön armoilla ja yhden miehen takia vaarassa menettää tahoillaan kaiken: talon, tilan, aseman, työn, maineensa, rakkauden, perheen, taloudellisen turvan.

Leinonen heittää peliin paljon ohjauksellisia keksintöjä, joista kaikki eivät ole kovin omaperäisiä ja jotkin vääntävät rautalankaa vähän turhaan. Osa on hauskoja. Temaattisesti merkittävä on esityksen itseään kommentoiva luonne: Salli-piika (Raisa Vattulainen) lukee näyttämöohjeet ääneen, mikä mahdollistaa myös niiden kyseenalaistamisen.

Ohjaaja on tehnyt näyttelijöistä tiiviisti toimivan ensemblen, jossa esiin on houkuteltu omia vahvuuksia, enimmälti ilman päälleliimattua roolihahmoa tai esittävää tähtinäyttelemistä. Napakka ohjaus on hahmoja kohtaan analyyttinen, samalla ymmärtävä ja inhimillinen.

Tunteita on paljon, sentimentaalisuudesta ei jälkeäkään. Vahvasti näyttelevästä pääparista lähtien tekeminen on sisäistynyttä ja replikointi luontevaa. Pienet unohdukset ja kuuluvuusongelmat varmaan korjaantuvat seuraaviin esityksiin, ja yleisilme kypsyy.

Silmää miellyttävä lavastus hyödyntää videoprojisointia ja saa hyvää tukea puvuilta ja levolliselta valaistukselta. Kiinnostava ilme ja maltillinen äänimaailma eivät vie tilaa itse asialta.

Näytelmän radikaalius tihentyy loppua kohti, samalla kun visuaalisuutta tuodaan nykyaikaan. Marttoja, ilonia ja aarneja löytyy myös tästä päivästä, pahimmillaan traagisista lehtiotsikoista. Kun epätoivoinen Martta vetää lapset mukaan avioriitaan, yhteisön paheksunta näyttäytyy tekopyhänä. Aarne ja Loviisa ovat jo itse yrittäneet pelata lapsikortilla omiin pusseihinsa.

Johtopäätökset koskettavat. Mitä tahansa henkilöt yrittävätkään pelastaakseen elämänrakennelmansa, happy end -ratkaisuissa aina joku kärsii. Kyseenalaiseksi jää, ovatko palkinnot nöyryytyksen ja uhrauksien arvoisia. Ja silti elämä jatkuu, ihan jokaisella.

Teksti: Hella Wuolijoki. Ohjaus: Perttu Leinonen. Lavastus, puvut: Karmo Mende. Valot, projisoinnit: Tuukka Toijanniemi. Äänet: Mika Filpus. Valoajo: Jukka Väisänen. Kampaus, maskeeraus: Minttu Minkkinen, Regina Vehkala. Tarpeisto: Tuula Paananen, Sari Nyyssönen. Rooleissa: Maritta Viitamäki, Miikka Tuominen, Piia Mannisenmäki, Maija Arhola, Jukka-Pekka Mikkonen, Hanna Liinoja, Raisa Vattulainen, Saara Jokiaho, Anneli Karppinen, Hannu Hiltunen, Hannu Lintukoski, Taina Reponen, Jorma Böök, Joni Leponiemi.