Jyväskylän kristillisen opiston teatteri-ilmaisun opiskelijat – Sohvaperuna

Sohvan nurkka on oivallinen turvasatama. Siihen voi kaivautua syvälle kuin poteroon. Varata kaiken tarpeellisen, niin kuin esimerkiksi tupakat ja ristisanalehden, ihan siihen vierelle. Kun vielä kotiapu tarjoaa juomaa ja tulen savukkeeseen, saa muu maailma mennä menojaan.

Tällaisesta asetelmasta lähtee liikkeelle Jenni Joensuun kirjoittama näytelmä Sohvaperuna. Esiintyjät ovat käsikirjoittajan tavoin Jyväskylän kristillisen opiston opiskelijoita, ja tekemistä leimaa harjoitustyön – teatteriesityksen tekemisen – maku.

Harjoittelussa ei ole mitään kielteistä, sillä draaman tekemiseen ei ole oikopolkuja. Nyt lopputuloksena oli esitys, joka tarttui vakavaan aiheeseensa, masennukseen, roiman huumorin keinoin.

Näytelmä herätti monia kysymyksiä. Mitä tehdä, jos se sohvaperuna sattuu olemaan perheen äiti? Miten perhedynamiikka toimii, vai toimiiko se ollenkaan? Millaisiin ponnistuksiin lapset ovat valmiita ryhtymään, jotta elämisen tahto löytyisi ja äidin ahteri irtoaisi sohvasta?

Kolmevarttisella esityksellä oli puolellaan monta etua. Aiheen valinta, vanhemman vaikea masennus, ei totisesti ole kaunista katseltavaa tai koettavaa, mutta joillekin se on elämän arkea. Liki camp-henkinen huumori nosti näytelmän kliseisestä sudenkuopasta, ja esiintyjät onnistuivat tyypittelemään roolihahmoihinsa iloista ominaisväriä. Sisarukset eivät olleet pelkkää harmaata toisiinsa sekoittuvaa massaa, kun jokainen sai omaan henkilöhahmoonsa karaktääriä.

Harrastajanäyttelijöitä vaivaa joskus ulkoisen esittämisen tauti, ja pieniä jäämiä tästä vaivasta oli nytkin havaittavissa. Mahtoiko tehostaminen johtua jännityksestä, valitusta tyylilajista vai olisiko teksti kaivannut lisää iskevyyttä?

Erityiskiitokset ansaitsee perheen äitiä esittänyt Mimmi Iltanen luontevasta roolityöstään ja selkeästä replikoinnistaan. Äidin ja kotiapulaisen (Susanna Koukkunen) dialogi kulki nokkelasti, ja Sina Rostin räiskähtelevä Siiri sähköisti näyttämön. Lisäksi vanha tuttu juttu, nainen miehen roolissa ja vaatteissa, toimi hyvin!

Käsikirjoitus ja ohjaus: Jenni Joensuu. Ohj. assistentti: Tanja Heinämäki. Puvustus: Kipinä-kädentaitolinja & TE12. Lavastus: Antti Lattu, Miska Kuula, Kipinä-kädentaitolinja &TE12.Äänet ja valot: M. Kuula. Rooleissa: Mimmi Iltanen, Tanja Heinämäki, Sandra Lehtoniemi, Sina Rosti, Jenni Joensuu, Susanna Koukkunen, Mirva Hakala.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.