Köyhää väkeä - Fjeodor Dostojevski

Fjodor Dostojevski

Köyhää väkeä
Suom. Martti Anhava.
Otava 2008. 245 s.

N ikolai Gogol oli äskettäin kuvannut Pietarin köyhälistöä Päällystakissa. Fjodor Dostojevski teroittaa esikoisromaanin kynää samoilla kaduilla. Hänen nuorekkaassa itsetietoisuudessaan saattoi hyvin juolahtaa ajatus, että jopa Gogolin suhteen oli huomautettavaa. Köyhemmät lukijat ehkä pitivätkin Gogolilta saatua peilikuvaansa alentavana, narrimaisena ja nöyryyttävänä? Niin, ja ei vain mahdollisesti Gogol ole vääristävä, vaan sepitteet yleensä?

Viimeksi mainittuun päätelmään tulee ainakin Dostojevskin Köyhää väkeä -teoksen kurjasti elävä virkamies Makar Devuskin. Aluksi hän ihastelee eräitä ylikoristeellisia viihdekirjoitelmia. Kun olosuhteet kiristyvät, kaikki kirjalliset yritelmät, Päällystakkikin, maistuvat pilkanteolta.

Eetosta kellarissa

Vaikka suurteoksiin on matkaa, Dostojevski on psykologi jo debyytissään. Hän menee syvemmälle kuin Gogol, sukeltaa päistikkaa pietarilaisköyhyyden ytimeen.

Venäjän arvovaltaisin kriitikko Vissarion Belinski luki 1845 valmistunutta käsikirjoitusta kyynelsilmin vaikuttuneena. Hän näki Dostojevskissa sosiaalisen romaanin uudistajan. Että hän hieman myöhemmin pettyi "suojattiinsa", johtuu paljolti tämän psykologiasta.

Vallankumouksellisena joulukuussa 1849 Siperiaan tuomittu kirjailija oli yhteiskunnallisesti valpas Venäjän näkijä, mutta hänen varsinainen kiinnostuksensa suuntautui sisäänpäin. Hän koki tehtäväkseen kaivautua mielen kellareihin, ihmisenä olemista koskevan hämmästyksen perimmäisyyksiin.

Siitä syntyy Köyhää väkeä

-kirjan (1846) eetos ja poljento. Vanhentuneena pidetyn kirjeromaani-tyylin muodossa Dostojevski ei vain kuvaa aikansa vähäväkisten asemaa, vaan elää mukana ja antaa henkilöiden sisäisten vaikuttimien johdattaa tapahtuvaa. Vaikka aatteelliset ja uskonnolliset teemat vielä puuttuvat, syntyy vaikutelma, että kerrottujen ihmisten omavoimaisuus jo esikoisessa yllättää kirjailijankin.

Päähenkilö Devuskinin kirjeet Varvara Dobroselovalle sisältävät hempeäkielisten rakkaudentunnustusten välissä hirveästi ahdistusta. On alusta alkaen ilmeistä, ettei tuollainen rakkaus käy toteen.

Devuskin - luultavasti sangen paljon Varvaraa vanhempi, rutiköyhä ja hieman tuurijuoppo - uskoo siihen vielä silloin, kun palvottu Varvara on lupautunut toiselle. Jotenkin tämä virkaheitto vain uskoo muutokseen, mahdottomaan, ihmeeseen, vaikka Jumalasta Dostojevski tulee varsinaisesti puhumaan vasta tuonnempana.

Keväästä syksyyn

Nuori kirjailijanalku laatii romaania lähellä Heinätoria ja liki Vladimirin kirkkoa, jonka ohittaessaan kulkijat tekevät Devuskinin tavoin ristinmerkkejä. Ja kuten Devuskin, moni muukin köyhä häpeää risaista asuaan ja anteeksi pyytelevää olemustaan. Kyyristelee, soisi itsensä näkymättömiin.

Köyhää väkeä ajoittuu keväästä syksyyn. Dostojevski ei pitänyt Pietarin kesistä, niiden tukehduttavasta pölystä, kosteudesta, autioituvista kaduista, kuumuudesta. Devuskin näyttää odottavan syksyä; viilentävää vuodenaikaa, jota kirjailija rakasti. Mutta eikö Devuškin odottaessaan syksyn tuloa aavista, että kaivatun takana seuraa luhistuminen, tulee epäsuopeutta, pimenevää, kärsimyksen syvenemistä.

Ylitsevuotavia joutavuuksia lasketteleva mies kiintyy naiseen kiintymistään, mutta putoaa omaan surkeuteensa niin, että kellarilyhty kädessä himmenee mitä alemmaksi mennään.

Dostojevski antaa henkilön tyrkyttää naurunalaisuuttaan ja vajota häpeässä. Suurteoksissa tuttu taipumus lisätä tuskaa ikään kuin nautinnollisesti hakeutuen uuteen tuskaan on jo näkyvillä - neuroottisen masokistin psyyke, syyllisyydentunnon sovittamaton kierre ja pyörteen pohjassa usko irrationaaliseen, vaikka harhoihin.

Edes köyhyys ja epätoivo eivät voi olla aukottomia, eivätkä inhimillisyyden nimissä saisikaan olla. Siksi Dostojevski etsii myötäeläen ihmistä, jossa on ihmeteltävää, myös jotain perin taivaallista, hyvää ja valoisaa. Tällaista häivähtää sekä avuttomassa Devuskinissa että estetiikkaan ja turhamaiseen taipuvassa Varvarassa.

TEPPO KULMALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.