KENT - Röd

Kent
Röd
RCA
Kent on kruunattu jo aikaa sitten Ruotsin suurimmaksi rockyhtyeeksi, eivätkä muutkaan Pohjoismaat taida tarjota enää mitään uutta. On saatava jotain tyylikkäämpää ja ajankohtaisempaa. Nykypäivänä se löytyy tietysti Berliinistä, jonne nelikko haikaili jo kolme vuotta sitten ilmestyneellä Tillbaka till samtidenilla. Tuo toive toteutui kuitenkin vasta tämän levyn kohdalla.

Yhtye nimittäin kävi äänittämässä tuoretta Röd-albumiaan berliiniläisessä Meistersaalissa, joka tunnetaan legendaarisen Hansa-studion kakkossalina.

Kaupunkia halkoneen muurin varjossa sijainneen Hansan palveluja käyttivät kylmän sodan vuosina mm. David Bowie, Iggy Pop, Nick Cave ja Depeche Mode.

Onpa siellä vieraillut 1980-luvun alussa myös Pelle Miljoona Oy:kin.

Puitteet olivat siis rocklevyn tekemiseen mitä historiallisimmat, mutta miten on sisällön laita?

Ensikuuntelun jälkeen olo on tylsistynyt. Ajatuksia herätti ainoastaan albumin avausraita, lukion joulujuhlan yhteislaululta kuulostava 18:29-4.

Heti sen perään jyrähti käyntiin Taxmannenin monotoninen diskobiitti, joka tuntui taukoavan vasta tunnin kuluttua. On sanomattakin selvää, että tuo tunti ei ollut erityisen tapahtumarikas.

Tarkemman syynäämisen jälkeen levyltä alkaa löytyä myös muutakin kuin harmaata massaa: 80-lukulainen pophitti Vals för Satan, duurisoinnuillaan yllättävä Idioter ja rivakka Ensamheten, joka on varmasti yksi levyn ykkösnyrkeistä tulevalla kiertueella.

Ensimmäinen singlelohkaisu Töntarna on Kentiä elektronisimmillaan.

Säkeistön syntikkariffi vetäisi varmasti väkeä tanssilattialle saksalaisessa diskossa ja virtaviivaisesti pulputtava kertosäe jää sykkimään otsalohkoon pitkäksi aikaa. Kummastusta herättää kuitenkin se tosiasia, että biisin ainoa orgaaninen elementti on Joackim Bergin laulu.

Kitaristi Harri Männyn lähdön myötä kitarat muuttuivat entistä harvinaisemmaksi elementiksi Kentin musiikissa. Se tuli selväksi Tillbaka till samtidenilla ja nyt tuo tendenssi voimistuu edelleen. Kitaroiden tontille on noussut syntetisaattoriviidakko, jonka seasta kuusikielistä saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta.

Ratkaisu on varmasti tietoinen, mutta myös typerä. Kentin soundi on aina perustunut kitaroihin, ja nyt kun niitä aletaan tietoisesti vältellä, niin lopputulos jää väkisinkin laimeaksi vaikka itse kappalemateriaali on iskevää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.