Kaiho Nieminen- Hännikäisen tapaus

KAIHO NIEMINEN

Hännikäisen tapaus

WSOY 2010. 203 s.
Suomenniemellä vuonna 1941 syntynyt Kaiho Nieminen on elänyt lapsuutensa ja suurimman osan nuoruuttaan Lappeenrannassa.

Omintakeisesta, jäljittelemättömästä kirjoitustyylistään tunnettu työläiskirjailija asuu nykyään Helsingissä, mutta on sijoittanut suurimman osan neljäntoista romaanin, kahden novellikokoelman ja kolmen kuunnelman tapahtumista nuoruutensa maaseutumiljööseen. Näin on myös uusimman Hännikäisen tapaus -teoksen laita.

Jamppa Hännikäinen on saanut kenkää kohtuullisen hyvätuloisesta työpaikastaan, tyrinyt pahasti välinsä avovaimonsa kanssa ja paennut pahaa maailmaa lapsuuskotiinsa maalle, mökkiin, jota suku on joskus pitänyt kesänviettopaikkanaan.

Pienen maatilkun ympäröimä asumus on pahasti rapistunut, ja kyläyhteisöllä on pähkäilemistä ekoasumiseen höynähtäneen päälle kolmekymppisen miehen touhuissa. Ryyppyputkensa katkaisseen Jampan elämä näyttää kumminkin valoisalta, kun hän löytää elämänsä naisen, Sarin. Mutta rakkaus osoittautuukin harhakuvitelmaksi.

Kirjastovirkailija löytää omaksi rakkaakseen opettajan, ja työtön Jamppa on äkkiä "se entinen". Sittenpä onkin vuorossa "se tavallinen tarina": viinaa ja väkivaltaa, jonka kohteeksi joutuu täysin sivullinen. Kalterit sulkeutuvat miehen takana. Mutta annas olla, romaanin jälkisanoissa soi valoisa sävel.

Vaikka Jampan tarina on kaikessa riipaisevuudessaan lukijan sisintä kouraiseva, niin romaanin parasta antia on mielestäni teoksen sisään rakennettu, vuoden 1918 tapahtumiin karmaisevasti liittyvä kertomus Mikko Savolaisesta, joka oikeastaan "varastaa" Jampalta päähenkilön aseman romaanin lukijan sisimmässä. Tuo ketään kumartelematon, työteliäs ja älykäs torppari jää lähtemättömästi mieleen. Valkoinen terrori ja kostonhimoiset isännät koituvat Mikon kohtaloksi.

Romaanin naishahmoista Sariakin kiinnostavampi lienee ennen sotia kämppäemäntänä huseerannut ja aviottoman lapsen saanut reipas ja teräväkielinen Ieva. Tulee mieleen, että hänen verenperintöään lienee Jampankin äkkipikaisuus. Myös Mikko Savolaisen vaimo ja Ievan äiti Mari jää mieleen peräänantamattomana ja perisuomalaisena naisihmisenä.

Kaiho Nieminen onkin kuvannut teoksissaan elävästi usein vahvoja naistyyppejä, kuten vuonna 1973 ilmestyneessä romaanissaan Tavallinen impi, joka on nähty myös televisiosovituksena.

Aikoinaan, vuonna 1972 kirjallisia piirejä Lovistoori-romaanillaan kohauttanut Nieminen on jälleen tuottanut luettavaksemme teoksen, joka pitää tiukassa otteessaan. Ei sitä malta hevin laskea käsistään ennenkuin viimeinen sivu kääntyy.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.