Kaija Saariaho - Works for Orchestra

Lokakuussa 60 vuotta täyttävän Kaija Saariahon tähänastista elämäntyötä valaiseva tallennekokonaisuus on aiheellinen. Nyt julkaistu valikoima sisältää kansainvälisesti tunnustetun ja useasti palkitun Saariahon teoksia hänen säveltäjäuransa parilta viimeiseltä vuosikymmeneltä.

Tulkkeina ovat huippukapellimestarit ja -orkesterit: Hannu Lintu ja Avanti!, Jukka-Pekka Saraste ja Radion Sinfoniaorkesteri, Esa-Pekka Salonen ja Los Angeles Philharmonic Orchestra sekä Christoph Eschenbach ja Orchestre de Paris.

Teosten valmistumisjärjestystä noudattava, lähes neljä ja puolituntinen musiikkipaketti vaatii jo rahtua enemmän uteliaisuutta ja seikkailumieltä. Mutta perehtyminen kannattaa ja Saariahon musiikilliset rakennelmat, niin soitin- ja sointi- kuin ääni- ja ääniteyhdistelmät alkavat tuntua yhä vaikuttavammilta.

Levyvihko luonnehtii Kaija Saariahoa sointimaailmojen maalariksi.

Kimmo Korhosen kuuntelijalle laatimat opastekstit viitoittavat tietä sävelavaruuksiin ja auttavat orientoitumaan sfääreihin, joita neljän cd:n kokonaisuudessa on tarjolla minimalistisista mietteistä Graal théâtren kaltaisiin välkehtiviin sointispektreihin tai sellaisiin ekspressiivisiin tunnemonumentteihin kuin vuosituhannen vaihteeseen sävelletty Oltra Mar.

Varsinkin 1980-luvun tinkimättömässä modernismissa puhuttelee analyyttisyys, ääni-ilmiöiden haltuunotto ja hallinta esimerkiksi yhdistämällä aitoa ja nauhalle muokattua. Saariahon ennakkoluulottomuus musiikiksi kelpuutettavien äänten ja sävyjen suhteen avaa korvia aivan uusiin sointeihin. Vaikuttava soolokin voidaan soittaa lähes yhdellä sävelellä, kuten ...à la fumée -teoksen sello (Anssi Karttunen) ja huilu (Petri Alanko) todistavat.

Soitinyhdistelmien, sointisävyjen, harmoniaratkaisujen ja soittotapojen tarkalla valinnalla Saariaho luo uutta ja halutessaan viittaa olleeseen tai olevaan. Shakespearen Myrskyn teksteihin tehdyt 1990-luvun alku- ja loppupuolen tuotantoa edustavat Petteri Salomaan (Caliban´s Dream) ja Anu Komsin (Miranda's Lament) Avantin kanssa esittämät laulut antautuvat levypinkan teoksista ymmärrykselle ensimmäisten joukossa. Kielisoitinsävyt etäännyttävät ajastamme ja kulttuuristamme. Mandoliini antaa pieneen yhtyeeseen omaleimaisen sävynsä Salomaan baritonin rinnalle ja harpun käyttötapa maustaa Anu Komsin pelkistetyn riipaisevaa tulkintaa.

Kaukainen rakkaus -oopperasta tekemässään laulusarjassa Cinq reglects de ”L’Amour de loin” Saariaho rakentaa moniulotteista kudosta. Pia Freundin instrumentaalisen kirkas ääni on kuin yksi kuulaista puhaltimista. Gabriel Suovasen kertovan ja koristelevan baritonin sävyt säveltäjä on luonut lähemmäs inhimillistä kokemuspiiriä.

Bostonin sinfoniaorkesterin tilausteos, Anssi Karttuselle sävelletty sellokonsertto Notes on Light alkaa kuuntelukertojen myötä kiinnostaa ja houkuttaa kiehtovuudellaan yhä enemmän ja enemmän. Äärimmäisen haasteellinen soolo-osuus vaatii totisen mestarin, mutta ei kiellä häneltä leikkisyyttä.

Karttunen solistina ja Orchestre de Paris Christoph Eschenbachin johdolla tekevät vakuuttavaa työtä myös väreilevässä mysteerissä Mirage (Kangastus). Siinä sellon solistiparina huokailee, häilyy ja julistaa Karita Mattilan moni-ilmeinen sopraano. Vuonna 2007 valmistunut ja 2008 Pariisin Salle Pleyelissä konserttitilanteessa taltioitu teos päättää levykokonaisuuden komeasti.

Helvi Kangas

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.