Kalevala – uusi aika

Ohjaaja-käsikirjoittaja Jari Halonen toivoo materialististen nykyihmisten löytävän uudelleen henkisyyden. Se olisi mahdollista saavuttaa muinaisen kalevalaisen viisauden avulla. Tässä on pääpiirteissään monitahoisen Kalevala – uusi aika -elokuvan idea.

Ruotsalaisen Lönnrotin Kalevalasta ei tässä asiassa ole apua, koska se on valloittajan näkökulmasta kirjoitettu. Aika on otollinen Kalevalan uudelle tulemiselle ja tulkitsemiselle.

Aleksis Kiven elämä -elokuvan tavoin Kalevala – uusi aika on puheenvuoro suomalaisen identiteetin puolesta. Uusi elokuva on vielä selvemmin Halosen ajatusten julistusta, mikä vie vaikuttavuutta elokuvalta, jonka pitäisi toimia ilman päälle liimattua selittämistä.

Elokuvaa edeltävässä alustuksessaan ohjaaja selitti elokuvan sisältöä ja tyyliä ja vinkkasi, miten sitä pitäisi katsoa. Elokuvassa on useita välitekstejä ja näyttelijätkin selittävät.

Tästä huolimatta muinaisen viisauden erityisyys on vaikea erottaa tarinasta, joka on oikeastaan universaali kertomus hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Paha rinnastetaan selkeästi ruotsalaisiin valloittajiin.

Kerronta tapahtuu kahdessa aikatasossa.

Pienen rahan tieteiselokuvalta näyttävässä nykyisyydessä kansainvälisen konsernin toimitusjohtaja Sampo Väinölä (Tommi Eronen) ahdistuu firman lanseeraamasta virtuaalilaitteesta, jonka avulla on mahdollista muokata käsitystä todellisuudesta.

Firman höyrähtänyt pääjehu Kurt (Konsta Mäkelä) hermostuu Väinölän epäilyksistä, sillä mikään ei saa olla esteenä rikastumiselle. Uhkailuista huolimatta Väinölä ei anna periksi, sillä hänen tajuntaansa pulpahtelevat kalevalaiset ”takautumat” johdattavat häntä uudelle elämäntielle.

Menneisyydessä näemme fantasiaväritteisen Kalevalan ja Pohjolan välisen taistelun Sammosta. Tämän orastavan vallanhimon Halonen rinnastaa firmassa käytävään taisteluun.

Väinölän elämässä kaikki on pielessä. Kuusikymppinen puoliso on synnyttämässä ja jostain syystä hän on hylännyt sopivamman naisen, Ainon (Pirjo Lonka). Olavi Uusivirran esittämä poikapuoli on kai sekin vastine jollekin kalevalaiselle hahmolle.

Suomalaisen elokuvan valtavirrasta Halosen teos poikkeaa monin tavoin, mutta eniten fyysisen näyttelemistyylinsä osalta.

Draama käydään ahdistukseen, pelkoon ja muihin ääritiloihin vääntyneiden kasvojen ja kehojen tasolla. Vereslihaiset tulkinnat herättävät mielenkiintoa, mutta eivät myötätuntoa henkilöiden kohtaloihin.

Olivatko tasapainottomat henkilöhahmot kapitalistisen nykyajan ilmentymiä? Halosen visiossa naiset ovat miehiä seesteisempiä. Merkille pantava seikka on monien Kalevalan hahmojen esittäminen hyvin nuorina.

Eläytymistä vaikeuttaa myös yhteiskunnallisen kontekstin uupuminen, minkä johdosta tarina jää leijumaan. Tätä perustellaan todennäköisesti tapahtumien symbolisella luonteella.

On selvää, että elokuvan taustalla on enemmän ajatuksia kuin elokuvalla kyetään, tai halutaan, katsojalle välittää. Halosen mielipide nykyajasta käy tosin selvästi ilmi satiirisesta otteesta.

Ohjaus: Jari Halonen. Pääosissa: Tommi Eronen, Konsta Mäkelä, Tanja-Lotta Räikkä, Pirjo Lonka, Ville Tiihonen ja Olavi Uusivirta. Lajityyppi: draama. K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.