Kalevala kuvaa halujen vaaroja ja hintaa sekä kulttuurisia kieltoja – paljasta pintaa ja romantiikkaa on vain vähän

Ensihipaisulla Kalevala ei kutittele moniakaan seksikkyydellään. Mieleen palautuu ehkä vain useimpien kalevalaisten sankarien saamattomuus naismaailmassa ja kosioretkillä. Kuitenkin siitä löytyy yllättävänkin monipuolinen kirjo myös eroottisen elämän­alueen sisältöjä ja vivahteita.

Eeposta ei juuri tutkailla enää ilman Lönnrotin luovaa panosta ja kirjallisen auktoriteetin painotuksia, mikä on perusteltua. Erotiikan ulottuvuutta siinä voi kuitenkin luodata myös jättäen vähemmälle huomiolle tekijän sommittelun, sillä osa tästä aineksesta on ajattoman yleisinhimillistä, osa taas selvästi menneiden yhteisöjen tapoihin ja sääntöihin tukeutunutta kulttuurikäyttäytymistä.

Eros esittäytyy Kalevalassa monella kerronnallisella tasolla. Ensinnäkin kahden henkilön dialogeissa tai jonkin kolmannen osapuolen, usein suvun edustajan, kautta annetaan suoria todistuksia kumppanin ihannepiirteistä ja seksuaalisesta vetovoimasta – tai näiden puutteesta. Usein nämä ovat vahvoja naisten puheenvuoroja, joista henkii itsenäinen halu ja rohkeus myös ilmaista se.

Kyllikki latelee Lemminkäiselle miehen mitat omia muotojaan verrokkina käyttäen. Pohjolan tytär ilmoittaa äidilleen suostuvansa Ilmariselle otsan, ei osan hyvyyden takia. Aino vaikeroi Väinämöisen vanhaa olemusta. Miehet kunnostautuvat teoillaan: Väinämöinen tahtoo ja tavoittaa hetkeksi aistillisen Ainon, Lemminkäinen vertaisensa rotunaisen Kyllikin. Ilmarinen uurastaa Sampoa ja saa ensin palkintonsa, sitten ryöstämänsä eli Pohjolan tyttäret vuorollaan.

Halun autonomia ei kertaakaan johda Kalevalassa pysyvään onneen. Tässä voi toki nähdä juonen kuljetuksen vaatimuksia ja kuulla Lönnrotin varoittavan äänen: intohimo vie lopulta sankarit epäonneen ja yksinäisyyteen ja sortaa sankarittaret riitoihin tai peräti kohtalokkaisiin selkkauksiin. Ainon äidin suulla varoitellaan pakkoavioliitoista, Väinämöisen esimerkillä ikäeroista.

Myös kaupankäynti on korostetusti läsnä. Seksuaalisuus esitetään tyypillisesti välinearvona, jolla vaihdossa tavoitellaan valtaa, asemaa tai aineellista vaurautta. Myös tässä naiset ovat aktiivisia, etenkin vanhemmat matriarkat Louhi ja Ainon äiti, mutta myös mahtineito Kyllikki.

Epäsymmetrinen eros on peruskaava, joka toteutuu parisuhteissa eri variaatioina: vanhan Väinön ja nuoren Ainon vaikeutena, Ilmarisen ja kultaneidon mahdottomuutena, Kyllikin ja Lemminkäisen mielihalujen ristiriidassa sekä Ilmarisen ja Pohjolan toisen neidon väkinäisyydessä.

Lemminkäisen naisseikkailut julistavat seksuaalista omnipotenssia, mihin myös muiden ansiotyökosijoiden ihmeteot symbolisesti tuntuvat vihjaavan. Seksuaalisen pidättäytymisen vaikeus käy ilmi kylänkävijä Kyllikissä. Tulevan avioseksin odotuskin vilahtaa ohimennen Tieran kohdalla. Se tosin asetetaan vastavoimaksi miehiselle sotainnolle vain hävitäkseen sille. Uskottomuutta kuvaan tuo Kyllikin ohella Pohjolan toinen tytär, joka pettää Ilmarista matkalla tämän nukkuessa.

Runojen taustalla pilkistelevän yhteisön varhaisuuden huomioon ottaen ei ole yllättävää, että huomattavaksi ja kiperäksi kysymykseksi Kalevalassa nousee seksuaalinen taburikos. Lemminkäinen pilaa mahdollisuutensa hiiden hirveen hekumoimalla lihallisia iloja vielä kaatamattoman otuksen taljan päällä. Insestitabu rikkoutuu Kullervon ja tämän sisaren kohdatessa. Marjatta tulee neitseellisesti raskaaksi ja hyljityksi lähipiirissään. Sodomia on räikeä märkähattu karjapaimenen rikos: sitä halveksiva Lemminkäinen ei suostu lumoamaan paimenta muun Pohjolan väen lailla. Taburikokset johtavat siis poikkeuksetta kärsimykseen ja dramaattisiin seurauksiin.

Vaikka Kalevalaan ei tullut seksuaalirunoja, löytyy siitä riettauttakin ripaus. Vauhdikkaan viriili on viikinkihenkinen jakso, jossa stereotyyppisin säkein joko Ilmarinen tai Kullervo nappaa neidon rekeensä puristaen toisella kädellään tämän rintoja nänneineen, toisella ohjaksia.

Seksuaalimielikuvia häilähtää loitsusäkeissäkin ohimennen. Korostetun feminiinisiä ne ovat aina metsästyksen piirissä. Metsää esimerkiksi kehotetaan miestymään, korpea kostumaan.

Kalevala kuvailee miestä ja naista melko tasapuolisesti, rikkaalla kielellä ja ruumiillisesti. Mutta onko siinä romanttista rakkautta, joka saisi vuoronsa vallankäytön ja epäonnen seassa?

Lähimmäs pääsevät Ilmarinen ja Pohjolan tytär häissään. Vastavuoroinen ihailu kuvataan taas Lemminkäisen ja Saaren neitojen hyvästeissä. Nämä eivät itke purjepuuta, vaan sen alaista. Sankari ei sure Saaren maita harjuineen, vaan halajaa sen neitoja. Kalevalan lempi on katoavaista.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .