Kalkkaro - ihmispetojen laakso - Petri Hiltunen

PETRI HILTUNEN
Kalkkaro - Ihmispetojen laakso

Jalava 2008, 80 s.

Petri Hiltunen on puurtajaluonne, jota motivoi puhdas innostus sarjakuvia kohtaan. Moni muu olisi jo vaihtanut alaa, sillä töistä maksetut korvaukset harvoin vastaavat työn määrää.

Sarjakuvanovellien, kirjankansien ja elokuvien lisäksi Hiltunen tekee kahta päivittäisstrippisarjaa, Väinämöistä ja lännenseikkailu Kalkkaroa. Ihmispetojen laakso -kokoelma-albumi sisältää kaksi pitkää Kalkkaro-tarinaa. Molemmat ovat aiemmin ilmestyneet lehdissä jatkosarjana. Ensimmäisessä tarinassa metsästetään azteekkien aarretta. Toinen taas edustaa perinteisempää lännensarjakuvaa, kun Kalkkaro saa vastustajakseen hyytävän murhamiehen.

Hiltunen hallitsee länkkärin ja seikkailun lajityypit, mutta ei saa kohtauksia toimimaan. Hahmot ovat tarkoituksella yksiulotteisia, mutta juuri persoonallisuus ja psykologisuus voisi tuoda tarinoihin kaivattua jännitettä.

Strippimuoto on pakottanut kuvat ahtaiksi, mitä Hiltunen itsekin valittelee esipuheessaan. Jälkimmäisessä tarinassa mittasuhteet heittelevät. On tainnut tulla konkarillekin kiire.

MILO MANARA & VINCENZO CERAMI Pandoran silmät Jalava 2008, 60 s.

Jalava oli yksi Suomen merkittävimmistä sarjakuvakustantamoista aloittaessaan toimintansa vuonna 1982. Valitettavasti kustantamo ei ole kyennyt uudistamaan julkaisupolitiikkaansa.

Italialainen Milo Manara on mitä tunkkasin sarjakuvan tervaskanto. Nimi tuo muistumia taidokkaasti piirretyistä mutta sisällöltään tyhjänpäiväisistä pehmopornosarjakuvista, mitä lajia tuore Pandoran silmät -albumikin edustaa.

Vincenzo Ceramin kirjoittama heppoinen jännäri on kuin halvalla tuotetusta eroottisesta tv-sarjasta. Juonen tarkoituksena on vain saada päähenkilö pyllistämään erilaisissa kuvakulmissa.

Tarina on rakennettu seksuaaliselle vallankäytölle, paljasta pintaa albumissa on tuskin nimeksi. Puolet albumin sivuista Pandora on joko vangittuna tai takaa-ajettuna. Seitsemän kertaa hän joutuu raiskausta muistuttavaan tilanteeseen.

Manaran naiset ovat siroja ja pitkäsäärisiä ja poseeraavat alastonkuvista kopioiduissa asennoissa. Manara ei viljele kekseliäitä kuvakulmia, ja toimintakohtauksissa lukija tuupataan kauemmas, mikä tekee tapahtumista elottomia. Miehen piirtäjänlahjoja ei silti käy kieltäminen: viiva on realistisuudestaan huolimatta elävää ja omintakeista.

HUGO PRATT Corto Maltese Sveitsissä Jalava 2007, 96 s.

Liekö ollut Da Vinci -koodi, joka innoitti Corto Maltese Sveitsissä -albumin uudelleenjulkaisuun. Jo esipuheessa Hugo Pratt johdattaa lukijan esoteeriseen maailmaan ja vihjaa Graalin maljaan, Magdalan Mariaan ja Merovingeihin.

Corto Maltese Sveitsissä on myöhemmän kauden Prattia. Albumia on kehuttu paljon - luultavasti siksi, ettei sitä ole ymmärretty, joten sen on oletettu sisältävän jotain korkeatajuisempaa.

Todellisuudessa se on vain raskas "name dropping" -kaahotus ilman kunnon juonta.

Pratt oli erinomainen tunnelmien ja kohtausten rakentaja, mutta huuruinen Sveitsin-visiitti ei tavoita Corto Maltese -tarinoista tuttua romanttisen seikkailun henkeä. Albumi on yksinkertaisesti tylsä.

PETRI HANNINI