Kalle Björklid - PMMP. Vaahtopäät.

KALLE BJÖRKLID

PMMP. Vaahtopäät.

Esipuhe Paula Vesala ja Mira Luoti. Like 2010. 200 s.

Jyväskyläläinen valokuvaaja Kalle Björklid on kuvannut PMMP-yhtyeen Vaahtopäät-kiertuetta reilun vuoden ajan.

Vaahtopäät-kirjan kuvat rakentavat yhtyeen kiertuekuvastoa takahuoneissa, konserteissa, festivaaleilla ja vähän vapaa-ajallakin.

Kuvaaja on tavoittanut hyvin sen energiavirtauksen, mikä syntyy yhtyeen ja yleisön välisessä vuorovaikutuksessa. Kiertueella eletään tiiviisti yhdessä, mutta yksinolemistakaan ei vieroksuta. Välillä on rauhallista, välillä armotonta paahtamista. Kirja vakuuttaa: tämä on rockia.

Kuvien muotokieli, niiden kontrastikas sävymaailma ja hetkellisyyden tuntu tukee sisältöä: kyse on nimenomaan energisestä kiertue-elämästä, jossa ruma sana sanotaan niin kuin se on, jossa keskitytään, riehutaan, väsytään, mietitään ja eletään koko ajan fanien ympäröimässä äänekkäässä todellisuudessa.

Tätä maailmaa Björklid on seurannut, vähän sivusta, niin kuin kuvat kertovat: katsekontakteja ei liiemmälti ole, yhtye elää omaa kiertue-elämäänsä ja valokuvaaja on siinä toteavasti mukana. Kuvia on kertynyt koko joukko, ja 200 sivun kuvakertomus toistaa välillä itseään.

Hienoa on se, että kerrankin meillä on kirja, joka tukeutuu kuvien voimaan, niiden kykyyn tehdä nopeita valoviiltoja äänekkääseen maailmaan, ja tämä ilman selityksiä. Huonoa on se, monet hyvät kuvat hukkuvat suureen määrään, kuvatykitykseen ja toisteisuuteenkin.

Valokuvaaja tietysti tulkitsee kokemaansa oman näkemyksensä ja taitojensa mukaan, ja Björklid hallitsee sekä aiheen vaatiman lähestymistavan että sisältöjen vaihtelun. Laajoista yleiskuvista tullaan tiiviisiin lähikuviin, hetkellisyydestä viipyilevään tilaan, väristä mustavalkoiseen. Eletään konsertin rakennusvaiheita, odotellaan, keskitytään ja sitten räjäytetään. Björklid asemoi itsensä tiiviisti yhtyeen viereen, välillä hän hyppää yleisön puolelle.

Mustavalkokuvien sävypelkistykset rakentavat kiertue-elämän karheutta ja dramatisoivat konserttitilanteita, värikuvat tuovat siihen oman naturalistisen sävytyksensä. Väri ja mustavalkoisuus vaihtelevat, rytmittävät antaumuksellista muusikoiden elämistä. Björklid osaa taitavasti lisätä ruutia sinne missä sitä kaivataan.

Tämä ei ole kirja siitä, miten yhtye soittaa ja solistit laulavat. Tämä on elämäntapakirja, tuokiokuva jatkumosta, jonka takeena on suosiotaan osoittava yleisö.

MIKKO HIETAHARJU

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.