Kalle Veirto - Pelibunkkerin pojat

KALLE VEIRTO

Pelibunkkerin pojat

Karisto 2011. 237 s.
Kalle Veirto on uusimmassa nuortenkirjassaan Pelibunkkerin pojat tarttunut nuorten tietokonepelaamiseen ja vapaa-ajan käyttöön. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, kun tiedetään, miten paljon nuoret nykyään viettävät aikaa erilaisten pelikonsolien parissa. Keskustelua käydään, ja on hyvä, että siitä myös kirjoitetaan.

Kirjoissaan Veirto osaa sukeltaa poikien ajatusmaailmaan. Uusimman kirjan päähenkilö, 12-vuotias Johannes, lempinimeltään Jose, elää isänsä kanssa Omenankukkapuistikossa rauhallisella asuinalueella.

Josella ja hänen kavereillaan Veltolla, Jöröllä ja Mällillä on suuri salaisuus. Heillä on pelibunkkeri Villa Rötiskön varastossa, ja tuo salaisuus paljastuu juuri kesäloman kynnyksellä. Pojat kärähtävät K-18-pelien pelaamisesta ja vanhempien yhteisellä päätöksellä peliluolasta viedään koneet ja katkaistaan sähköt. Samalla jokaiselle napsahtaa pelikielto.

Josella on aina ollut isänsä kanssa luottamukselliset välit ja Jose pitää kiinni pelikiellosta, vaikka mahdollisuus rikkoa kieltoa onkin olemassa.

Joukolla ulkopeleihin

Kun pojat ja vanhemmat selvittelevät tilannetta, paikalle ilmestyy kuin tyhjästä tyttö ison koiransa kanssa. Hän on Annika, joka on vähän aikaa sitten muuttanut isänsä, pelisuunnittelija Tuppuraisen kanssa Villa Rötisköön.

Jose ystävystyy Annikan kanssa ja saa tietää, että tytön isä omistaa Squeezer-konsolin, mikä on suuri mullistus pelimaailmassa. Sekin selviää, että Annika ei saa pelata pelejä milloin haluaa, vaan hänen on ansaittava peliaikansa. Sitä voi ansaita liikunnalla, lukemalla tai kotitöitä tekemällä.

Annika on intohimoinen pesäpallon harrastaja ja tähän hän saa mukaansa myös Josen. Tapahtuma seuraa toistaan ja Annikan ansiosta kaikki neljä kaverusta löytävät itsensä pelaamassa pesäpalloa ja harrastamassa muitakin ulkoilulajeja.

Säännöistä viisaasti

Veirto osaa kirjassaan mennä hienolla tavalla aina nuorten puolelle. Huumorin keinoin hän selvittää lasten ja vanhempien välille tulevia kahnauksia. Sääntöjä ja opetuksia kirjassa toki on, mutta Veirto tuo ne esille ymmärrettävästi ja lempeästi.

Kirjan henkilögalleria on mielenkiintoisen kirjava. Jose kavereineen ovat jokainen erilaisia, Annika on persoonallisuus, vahva ja älykäs tyttö. Pelisuunnittelija Tuppurainen on viisas mies, joka pitää säännöistä kiinni ja on opettanut tämän myös tyttärelleen.

Omanlaisensa on myös Vanha Mauri, entinen tarkastaja ja aseharrastaja, joka on ottanut tehtäväkseen pitää pihapiiri kunnossa. Varsinainen kyylä ja lasten kauhu.

Pelibunkkerin pojat on kirja ystävyyssuhteista, ymmärtäväisyydestä ja pienistä selkkauksista. Kirjassaan Kalle Veirto korostaa myös suvaitsevaisuutta. Tämä korostuu erityisesti aikuisten käytöksessä uutta ja tuntematonta kohtaan.

Kirjassa on veirtomaista mukavaa sanailua, joka on tuttua jo hänen aiemmista teoksistaan. Pelibunkkerin pojat sopii luettavaksi myös sellaisille vanhemmille, joiden lapset ovat hurahtaneet pelikonsolien maailmaan.