Kanavateatteri: Eikä yksikään pelastunut (Ensi-ilta 14.11.2014)

Kanavateatterilla on panostettu asianmukaiseen visuaalisuuteen. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on käsiohjelmaa myöten vanhassa tutussa brittidekkarityylissä.

Aika harvinaista ja hauskaa on, että näytelmän tarina jatkuu vielä huolellisesti laadituissa painotuotteissa. Suosittu kertomus tunnetaan myös nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa, ja kyse on kymmenestä ihmisestä rajatussa tilassa ja murhaajasta heidän keskuudessaan.

Henkilöistä paljastuu vähitellen lisää asioita, varsinkin luurankoja kaapeista. Yleisö saa arvata seuraavaa uhria ja miettiä murhaajaa.

Kaarina Leinosen ohjaama esitys rullaa viihdyttävästi, vaikka kaikki osaset eivät asetu täysin saumattomasti toisiinsa.

Kaunis, hyvin tutkittu ajanmukainen puvustus rakentaa henkilöhahmoa jo sillä hetkellä, kun näyttelijä astuu lavalle. Hyvännäköiset hahmot on suorituksinakin tyylitelty genreen sopiviksi, mutta henkilöohjauksessa jotain jää vajaaksi.

Ohjaajan olisi suonut antavan enemmän tyypittelyvapauksia ja -ohjeita, sillä useimmat henkilöt tuntuvat jääneen oikeansuuntaisiksi mutta puolitiehen, vähän haljuiksi. Tiukkaa kaavaa noudattavassa puhevetoisessa viihde-esityksessä mieleenpainuva hahmo on oikeastaan välttämättömyys.

Aivan nappiin tylyilevä vanhapiika neiti Brent (Päivi Hammarén-Jokela) nousee ylitse muiden. Kaikilla on omat hetkensä. Kenraali Mac­Arthur (Arto Lehtikangas) tekee synkänherkän monologin, ja salaperäisen Davisin (Paavo Kovanen) energia tuo sähköä lavalle.

Näyttelijät suoriutuvat vaihtelevalla asteella vanhan käännöksen kulmikkaasta kielestä, vähintään auttavasti silti kaikki, joskin puheen kuuluvuus saattoi olla ensi-illassa pieni ongelma.

Hahmojen välisen vuorovaikutuksen olisi voinut ohjata tiukemmin. Ne toimivat kyllä samassa maailmassa, mutta eivät aina oikein luontevassa ja uskottavassa suhteessa toisiinsa.

Suuritöinen lavastus on visuaalisesti tarpeeksi lähellä pukujen tasoa ja lisäksi hyödyntää monenlaista mekaniikkaa. Monimutkainen kikkailu oli ensi-illassa hetkittäin vaarassa natista saranoillaan. Valot tukevat henkilöitä ja tekevät ansiokkaasti tiloja ja tunnelmia.

Tekstissä on virkistävää kyynistä synkkyyttä ilman keinotekoisia pehmennyksiä. Lavankäyttö on hiotun näköistä, ja osa draaman käännekohdista nousee toimivasti esiin.

Esityksen rakenteessa on ongelmia, joita hiomalla jännitystä olisi saanut enemmän esiin. Arvoitukset saisivat nousta kiinnostavammiksi ja yllätykset suuremmiksi, mutta ei ainakaan minun aikani silti pitkäksi käynyt.

Teksti: Agatha Christie. Ohjaus ja sovitus: Kaarina Leinonen. Puvut: Heli Pekkarinen. Valot: Jukka Väisänen. Äänet: Mika Niinimaa, Aki Miettinen. Tekniikka: Henna Sauranen, Eero Viikki. Lavastus: Arto Lehtikangas, Jaakko Myllyllä, Tapio Myllylä, työryhmä. Rooleissa: Taru Eskonen-Myllylä, Päivi Hammarén-Jokela, Jaakko Myllylä, Paavo Kovanen, Martti Nikamaa, Arto Lehtikangas, Joni Hyvönen, Petteri Olkinuora, Jaani Pirttinen, Terhi Heikkilä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Kirja-arvio: Talvisodassa Lapissa taisteltiin tappavissa sääolosuhteissa – Miten talvisotataitoa Suomessa harjoiteltiin ennen sotia?

Levyarvio: Robbie Williams teki yhden tämän joulun parhaista levyistä Bing Crosbyn hengessä

JKMM Arkkitehdit on voittanut Kansallismuseon lisärakennuksen suunnittelukilpailun

Keikka-arvio: Oksentelevista korppikotkista kertova trio voitti yleisön puolelleen – The Aristocrats kävi Tanssisali Lutakossa Jyväskylässä

Teatteriarvio: Toksinen kapitalismi myrkyttää koko perheen Kansallisteatterin amerikkalaisessa klassikkonäytelmässä – Aku Hirviniemi vaihteeksi vakavan draaman parissa

Konserttiarvio: 120-vuotista taivaltaan juhliva Mieskuoro Sirkat teki vaikutuksen loppuunmyytyyn yleisöön

Popkantelisti, laulaja Ida Elina esiintyy Sepän Kipinässä – Poppi soi kanteleella myös Linnan jatkoilla

Tikkakoskelaisen Mara Vighin elokuvaidea katastrofien jälkeisestä maailmasta sai yllättävää vastakaikua – koekuvauksia The House of God -elokuvaa varten tehtiin ohjaajan kotikonnuilla

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto Pontus Purokurulle, Juhani Karilalle ja Reetta Pekkaselle

S. Wuorion maalaamon arvokas arkisto Museovirastolle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.