Kangas katoava tehdas – Luovan valokuvakeskuksen 25-vuotisnäyttely (Alvar Aalto -museossa 16.11. 2014 saakka.) ZONE – Hannes Heikuran valokuvia (Jyväskylän Taidemuseossa 30.11. 2014 saakka.)

Luovan valokuvauksen keskuksen 25-vuotisnäyttely on aloittanut monivuotisen taltiointityön Kankaan tehdasalueella. Valokuvan täsmällinen kyky dokumentoida nyt-hetkeä laajenee juhlavuodesta aina 2020-luvulle, jolloin suunnitelmat ovat edenneet ”lopulliseen” toteutukseensa. Ensimmäisessä vaiheessa valokuvataiteilijat ovat täsmällisesti menneen ja tulevan rajalla.

Näyttelyn yhteydessä julkaistussa kirjassa Kankaan dokumentaatio on lomitettu osuvasti 25 vuotta täyttäneen Luovan valokuvauksen keskuksen historialliseen kehykseen. Erityisesti valokuvatriennaali Lumon muistelu ja rinnastaminen Kangas-projektiin on rohkea mutta onnistunut veto. Lumon loistava menneisyys lomittuu tulevaan ja vaikuttaa myös kehkeytymässä olevan taiteelliseen haasteeseen. Paikallisella projektilla on näin kansainväliset kriteerit.

Näyttely ja kirja esittelevät lähtöasetelman ja toimivat myös todistusaineistona kaikelle, mitä jatkossa tapahtuu. Jo lähitulevaisuudessa voisikin syntyä aivan hyvin tilanne, jossa taiteellisdokumentaarinen dialogi muuttuu konfliktiksi, ja taiteilijat kytkevät kameransa tehtaan ruhoon kuin Koijärven aktivistit puskutraktoreihin. Kankaan turhia kerrostumia puretaan vauhdilla ja pian alkaa asuntorakentaminen, mikä täyttää niin joutomaat kuin puretut välitilatkin.

Tuleeko Kankaasta siis tyypillisesti ahdettu lähiötihiö vai kaupunginosa, johon kaikkialta kaupungista tullaan viettämään vapaa-aikaa? Valokuvaajat lähettävät metamorfoosista ensimmäiset viestit.

Autioitunut tehdas on jo sinänsä dokumentti, jonka valokuvaajat taiteellistavat. Salit ja konttorit ovat tyhjentyneet epämääräisesti ja muistuttavat vaikkapa uutiskuvia paikoista, joista Isis-joukot ovat ajaneet ihmiset pakosalle. Kun valokuvaajilla ei ole ollut syytä paniikkiin, he tutkivat tyhjien tilojen yksityiskohtia kuin haipumassa olevia runonsäkeitä. Tehdas on heille jättiläismäinen nature morte.

Jussi Jäppinen löytää monumentaalisuuteen kätkeytyneitä miniatyyrejä: perhosen siiven, linnun sulan. Kapa tarkastelee tehdasta kuin nykytaiteen museona ja estetisoi kaakeleiden minimalismin ja maalipintojen ekspressionismin. Mikko Auerniitty lähestyy tehdasta luonnosta käsin ja aivan kuin impressionistin lailla kavahtaa sen tylyä olemusta. Kukaan ei ole kuvannut tarkasti tehdasta karkeassa kokonaishahmossaan, mikä voi jatkossa tuottaa ongelmia.

Rune Snellman on lähestynyt muutosta ihmisten kautta. Viimeisen tilin saaneet työntekijät ja uudet toimijat kuten rastapäinen muusikko asettuvat samaan kuvakavalkadiin. Tourujoki ja sen tuottama vesienergia on syy siihen, että tehdas on perustettu joen tuntumaan. Jo muutoksen alkuvaiheessa on esiintynyt epäselvyyttä siitä, palautetaanko joki takaisin luonnontilaan. Pääasia on siis vaarassa jäädä jälleen sivuasiaksi. Jyrki Markkasen neulanreikäkuvissa Tourujoki näyttäytyy kuin maanalaisena käytävänä. Joen kohtelun näkökulmasta kuvien horror-efekti on lopulta hyvinkin realistinen.

Jyväskylän Taidemuseossa esiintyvää Hannes Heikuraa on arvostettu kuvajournalismin ykkösenä ainakin siihen asti, kun Meeri Koutaniemi tuli esiin. Viime vuosina Heikura on työskennellyt enimmäkseen uutiskuvauksen ulkopuolella. Silti näyttely synnyttää pohdintaa siitä, mikä erottaa hyvän kuvajournalismin ja dokumentaarisen valokuvan valokuvataiteesta. Välttämättä ei mikään?

Heikuran mukaan Zone on syntynyt 300 metrin kehällä hänen Kampin kodistaan. Kaikki on tuiki tuttua ja juuri tuon tuttuuden taiteilija on halunnut käyttää hyväkseen ja sitten etäännyttää. Kuvissa ei esiinny mainoksia eikä tiettyyn kaupunkiin viittaavia merkkejä. Yöaika, kuvarajaukset ja mustavalkokuvaus korostavat kaupunkia paikattomana ja ajattomana tilana.

Heikura on etsinyt valoa pimeydessä ja siksi kaikki muu valokuvissa määrittyy objektiivin vangitseman valon mukaan. Pimeään hiljentyneen kaupungin kätkemä dynamiikka paljastuu juuri valokohdissa teat­terinäyttämön spotin lailla. Ilmiselvästi kuvaaja soveltaa valon ja tapahtuman yhdistämiseen klassista hallitun sattuman menetelmää.

Usein kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei lahjakas valokuvaaja odota mitään, vaan sattumakin tulee hänen luokseen. Tämä pätee Hannes Heikurankin kohdalla, ja siksi mikään valokuvissa ei tunnu teennäiseltä eikä tieten asetellulta.

Taiteilija luonnehtii tulkitsemaansa kaupunkia epämaailmaksi, jossa ihmiset kulkevat toistensa ohi. Täsmälleen silloin, kun valo häikäisee öisen kaupungin kanjoneissa harhailevaa yksinäisyyttä, valokuvaaja laukaisee kameransa. Haastattelujen mukaan hän samalla tuntee kuvaavansa myös itseään.

Hannes Heikuran yökieli syntyy paikan päällä, siis öisillä kaduilla, mutta samalla häntä ohjailee film noir ja Tarkovskin Stalker. Jos on sitä mieltä, että näyttelyssä on aivan liikaa valokuvia, voi elokuvallistaa kokemuksen ja kävellä yhden kerran näyttelyn läpi pysähtymättä. Silloin huomaa, että valokuvia on juuri tarpeeksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Kirja-arvio: Talvisodassa Lapissa taisteltiin tappavissa sääolosuhteissa – Miten talvisotataitoa Suomessa harjoiteltiin ennen sotia?

Levyarvio: Robbie Williams teki yhden tämän joulun parhaista levyistä Bing Crosbyn hengessä

JKMM Arkkitehdit on voittanut Kansallismuseon lisärakennuksen suunnittelukilpailun

Keikka-arvio: Oksentelevista korppikotkista kertova trio voitti yleisön puolelleen – The Aristocrats kävi Tanssisali Lutakossa Jyväskylässä

Teatteriarvio: Toksinen kapitalismi myrkyttää koko perheen Kansallisteatterin amerikkalaisessa klassikkonäytelmässä – Aku Hirviniemi vaihteeksi vakavan draaman parissa

Konserttiarvio: 120-vuotista taivaltaan juhliva Mieskuoro Sirkat teki vaikutuksen loppuunmyytyyn yleisöön

Popkantelisti, laulaja Ida Elina esiintyy Sepän Kipinässä – Poppi soi kanteleella myös Linnan jatkoilla

Tikkakoskelaisen Mara Vighin elokuvaidea katastrofien jälkeisestä maailmasta sai yllättävää vastakaikua – koekuvauksia The House of God -elokuvaa varten tehtiin ohjaajan kotikonnuilla

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto Pontus Purokurulle, Juhani Karilalle ja Reetta Pekkaselle

S. Wuorion maalaamon arvokas arkisto Museovirastolle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.