Kangasniemen suuren laulukilpailun voittanut Annika Leino haluaa nyt vain laulaa – "Kyse on irti päästämisestä"

– Olo on tosi onnellinen ja kiitollinen. Siinä päällimmäiset tunteet, kertoi Kangasniemen laulukilpailun sunnuntaina voittanut sopraano Annika Leino.

Kolmekymppinen Leino on valmistunut Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta laulupedagogiksi vuonna 2014 ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta musiikin maisteriksi viime vuonna. Kangasniemen laulukilpailuun hän on hakenut kahdesti aiemmin, muttei ole päässyt. Nyt sitten heltisi saman tien voitto. Vaikuttaisi siltä, että kuten, kilpailun tuomariston puheenjohtaja Mikko Franck sanoi, ”Annika on todella puhjennut kukkaan.”.

– Ehkäpä olen saanut sen verran kokemusta ja varmuutta, että tietää itse mitä puolia pitää treenata ja mitkä puolet itsestä tulevat esiin tällaisessa tilanteessa. Olen myös kilpailuhenkinen. Kilpaileminen sinänsä ei tunnu minusta pahalta. Siitä tulee vaan sellainen terve nälkä näyttää, pohdiskeli Leino.

Finaalissa Leino esitti liedit eli laulukappaleet Jean Sibeliukselta ( Var der dröm?: Wecksell) sekä pianistinsa ja avopuolisonsa Jukka Nykäsen Eino Leinon tekstiin säveltämän kappaleen Miksi kysyisin enempi?, Agathen aarian C. M. von Weberin oopperasta Der Freischütz sekä Amelian aarian Giuseppe Verdin oopperasta Un ballo in maschera.

– Näissä kaikissa kappaleissa oli sellainen tuntu, että koin, että pystyn näyttämään omaa parastani ja näiden puitteissa monipuolisuuttani: eri tyylisiä, eri kielisiä ja eri tunnelmaisia. Kaikkia näitä yhdistää se, että ne ovat vahvasti tunnelatautuneita kappaleita.

Italialainen ooppera on myös musiikkilajeista Leinon sydäntä lähinnä.

– Siitä syttyy kaikkein isoin tunne. Minusta on tosi kiva tehdä liediä ja kirkkomusiikkia, sekä uutta että vanhaa, mutta siinä italialaisessa oopperassa on jotain, mikä herättää kaikista isoimman fiiliksen ja mielenkiinnon.

– Niissä oopperoissa on niin monipuolinen koko maailma. Sieltä on löydettävissä kaikki.

 

Laulaminen alkoi kiehtoa Leinoa, kun hän aiemmin, alttoviulistina toimiessaan, päästi säestämään muita laulajia yhdessä orkesterin kanssa.

– Se asia alkoi kiehtoa minua. Instrumenttina laulaminen tuntui alusta asti tosi omalta. Lisäksi klassisen laulumusiikin kirjallisuus on sytyttänyt aina.

Mäkihypyssä on kuulemma kyse lentämisestä, laskuvarjohypyssä putoamisesta. Mistä laulamisessa on kyse?

– Irtipäästämisestä. Mun ykkösidolin on Renata Scotto, oopperan kultakauden sopraano.

Entä kuinka hän kuvailisi itseään laulajana?

– Olen ehkä enemmän ison kokonaisuuden maalaaja kuin pienen kokonaisuuden piirtäjä. Olen ehkä vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi.

Miten se näkyy muussa elämässä?

– Esimerkiksi niin, että nyt tälle laululle on valmis antamaan kaiken, mitä se pyytää. Minusta olisi ihanaa päästä ulkomaille, ei haittaisi muuttaminen eikä epävarmuus.

Kuinka kilpailuvoitto vaikuttanee tulevaan ja mitä se laulajalle merkitsee?

– Tämä on Suomessa tunnettu laulukilpailu, joka noteerataan. Toivon lisää keikkaa, mutta tuskin se tulee ihan lähiviikoille. Seuraavat pari viikkoa on tarkoitus lomailla ja tavata ystäviä.

Entä muu jatko?

– Haluan vain saada laulaa. Oopperaa haluaisin ehdottomasti tehdä, mutta kiinnitykset nyt vaan ovat nykymaailmassa harvinainen luonnonvara. Freelancerin elämä ei sinänsä pelota.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .