Kansan edustaja - Erkki Järvelä (toim.)

ERKKI JÄRVELÄ (TOIM.) Kansan edustaja Minerva Kustannus 2007, 240 s.

Hyvä tilannetaju ja vieläpä tulevan kehityssuunnan ennakointi ovat ominaisuuksia, joista on monella tavalla ratkaisevaa etua varsinkin poliitikon ammatissa. Pohjimmiltaan nämä lienevät ominaisuuksia, joita ihmisellä luonnostaan on. Epäilemättä nämäkin taidot karttuvat, mutta tuskin niitä edes huippuyliopistossa voisi oppia.

Tuore käytännön esimerkki hyvästä tulevan tilanteen ennakoinnista on elinkeinoministeriön perustaminen viime vuonna. Kun viime eduskuntavaalien tulos oli selvillä, alkoivat spekulaatiot uuden hallituksen pohjasta ja keskeisistä ohjelmakohdista. Tätä varten kysyin Keskisuomalaiseen tekemääni juttua varten heti eduskuntavaalien jälkeen muun muassa keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen arviota, tuleeko uusi superministeriö hallitusohjelmaan. Korhonen vastasi, ettei se ilmeisesti vielä ehdi, koska valmistelut ovat niin kesken.

Niinpä hallitusneuvottelujen suurin yllätys olikin kauppa- ja teollisuusministeriön, työministeriön sekä sisäministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosaston lopettaminen. Niiden tilalle pikavauhtia perustettiin uusi työ- ja elinkeinoministeriö, joka aloitti toimintansa tämän vuoden alussa. Koko hankkeen "isänä" voidaan pitää ministeri Mauri Pekkarista.

Elinkeinoministeriöstä oli puhuttu pitkään, mutta vasta Pekkarinen runnasi sen hallitusohjelmaan - katsottuaan, että tilanne on sopiva. Silloisen kauppa- ja teollisuusministeriön valtiosihteeri Anssi Paasivirta kertoo kirjassa Kansan edustaja saaneensa Pekkariselta heti eduskuntavaalien jälkeen tehtäväksi luonnostella uutta ministeriörakennetta.

Pienessä piirissä salassa julkisuudelta

Paasivirta teki työtä käskettyä, ja uudistusluonnos laitettiin lukittuun pöytälaatikkoon (mikä lieneekin varmempi säilytyspaikka kuin hakkeroinnille alttiit atk-tiedostot). Ennen varsinaisia hallitusohjelmaneuvotteluja asiasta tiesi vain muutama harva ja valittu. Paasivirta arvelee, että jos asia olisi kerrottu julkisuudessa, koko hanke olisi todennäköisesti pysähtynyt.

Hallitusneuvotteluissakin superministeriön perustamishanketta valmisteltiin pienessä joukossa ja salassa julkisuudelta. Päätös viedä elinkeinoministeriön perustaminen hallitusohjelmaan oli todellinen uutispommi. Paasivirta käyttää siitä luonnehditaa "melkoinen shokki", jota se oli hänen mukaansa ministeriöiden virkamiehille, etujärjestöille ja medialle.

Voidaan sanoa, että Pekkarinen ja muut asian junailijat käyttivät silloiseen tilanteeseen sopivaa tilannetajua. Eri asia sitten on, miten hyvin tällainen toimintatapa sopii nykyiseen, avoimuutta korostavaan päätöksentekoon.

Pääministeri Matti Vanhanen kertoo kirjassa uskaltaneensa sitoutua superministeriön perustamisen tiukkaan aikatauluun, koska piti Pekkarista oikeana miehenä johtamaan suurinta keskushallinnon uudistushanketta, mitä on vuosikymmeniin toteutettu.

Pekkarinen oli pääministerin mukaan jopa ratkaiseva avainhenkilö viime kevään hallitusneuvotteluissa. Näin ne ajat muuttuvat, koska edellinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki puolestaan kertoo, että vuonna 2003 ennen virallisia hallitusneuvotteluja SDP:n johto viestitti, etteivät he halua Pekkarisen tulevan neuvotteluun. Mahdollisesti sosiaalidemokraatit potivat "Mauri-allergiaa", koska tämä piti oppositiojohtajana hallitusta lujilla ja sai silloisen pääministerin Paavo Lipposen ärsyyntymään. Siltä ajalta ovat Lipposen kuuluisat sanat "Nahkurin orsilla tavataan."

Työreformia viedään hivuttamalla eteenpäin

Paljon kohua aikanaan herättäneessä keskustan työreformihankkeessa Pekkarinen osoitti SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen arvion mukaan parempaa tilannetajua kuin monet muut: hanke ei mennyt keskustankaan kannalta hyvin.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja ja entinen ministeri Jussi Järventaus (kok.) kertoo, kuinka keskustaoppositio sai vastaansa täyslaidallisen ay-liikkeeltä julkaistaessaan työreformi-uudistusohjelmansa Lipposen toisen hallituksen aikana. Hallituksessa ollut kokoomuskin runttasi työreformin, mutta ajoi silti omissa ohjelmissaan samoja asioita.

Järventauksen mukaan työreformissa esitettyjä ajatuksia on sittemmin toteutettu työvoima- ja sosiaalipolitiikan alueilla. Työelämän perusarakenteet, työehtosopimusjärjestelmä ja kolmikanta ovat ennallaan.

Kansan edustaja on Mauri Pekkarisen 60-vuotislahjaksi toimitettu ansiokas juhlakirja. Kirjoittajia on kaikkiaan 35, joukossa neljä pääministeriä. Huomattavalta osin kirjoittajat ovat alansa huippuja, tohtoreita ja professoreita sekä muita asiantuntijoita. Tämän vuoksi kirjassa on hyvin elitistinen sävy.

Sen vastapainoksi olisi kaivannut enemmän tavallisenkin ihmisen näkemystä kansalainen Mauri Pekkarisesta. Miehestä, josta sanotaan, että hän on jo mennyt ennen kuin on tullut.

Asiantuntijakirjoittajista puuttuu oikeastaan vain maatalouden edustaja, eikä tästä peruselinkeinosta muutenkaan puhuta. Vai onko se kannanotto, ettei maanviljely olekaan keskustalle enää tärkeä?

ESKO PARKKILA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.