Kansannäyttämö: Suljetut ovet (Ensi-ilta Miilulla 31. 10. 2014)

Joskus eteen tulee näytelmä, josta ei haluaisi kirjoittaa sanaakaan. Sanattomuus ei johdu esityksen kehnoudesta, päinvastoin: Kansannäyttämön Suljetut ovet on oman teatterisyksyni kirkkain helmi.

Sanoittamisen hankaluus johtuu kahdesta seikasta. Ensin siitä, etten tahtoisi ajatuksillani rikkoa katsojan oikeutta omaan kokemukseen ja tulkintaan. Toiseksi: näytelmä on vahvasta latauksestaan huolimatta hauras tarkastelulle, liian arvokas sanoilla revittäväksi.

Mistä alkaisin?

Ensin on käsikirjoitus. En ole lukenut Jean-Paul Sartren alkutekstiä, ja onnekseni olen välttynyt näkemästä näytelmää aikaisemmin. Siten minulla oli etuoikeus katsoa vertaamatta, mahdollisuus yllättyä ja vaikuttua.

Sartren teksti on älykäs, monitasoinen ja arvoituksellinen. Parituntisen esityksen intensiteetti ja draamallinen kaari kestävät vartin kahvi- ja pullatauon, katsomossa aika kadottaa merkityksensä. Merkityksellistä ei ole sekään, onko näyttämöllä ammattilaisia vai harrastajia. Kysymys on hyvästä teatterista ja vaikuttavasta esityksestä, joka on ajatuksella ja taiteen lajia arvostaen tehty.

Näyttämöllä on lähes koko esityksen ajan kolme henkilöä: Garcin (Tomi Huusko), Ines (Joanna Haapalainen) ja Estelle (Tinja Kuvaja). Palvelija (Tero Yli-Hallila) toimii eräänlaisena portinvartijana. Paikka – sen voinee paljastaa – osoittautuu helvetiksi.

Mikä helvetti sitten on? Oman mielemme rakentama häkki vai tulikivenkatkuinen manala – jokainen valitkoon itse. Kaikki kolme henkilöä ovat paikalla omien valintojensa ja tekojensa seurauksena. Dialogi kuorii mennyttä ja rakentaa tulevaa kohtaus kohtaukselta; on kuin seuraisi psykologista trilleriä.

Ihailen näyttelijöiden lavakarismaa ja kykyä nousta vaikean tekstin sisäistyneiksi tulkitsijoiksi. Toteutuksessa ei ole ulkoista uhoa, sillä se rakentuu sisältä päin, rauhallisesti ja omaan tekemiseen uskoen. Katsojan onneksi esiintyjät hallitsevat myös äänenkäytön: selkeää replikointia on ilo kuulla.

Menkää katsomaan. Esitys voi sysätä ajatukset liikkeelle ja tuoda syksyn harmauteen uusia sävyjä.

Käsikirjoitus: Jean-Paul Sartre (suom. Marja Rankkala). Ohjaus & graafinen suunnittelu: Kai Hemminki. Puvustus & maskeeraus: Anniina Saari. Valosuunnittelu: Pekka Paussu. Lavastus: Työryhmä & Jussi Niemelä. Äänet: Jukka Kaikkonen. Rooleissa: Tomi Huusko, Joanna Haapalainen, Tinja Kuvaja, Tero Yli-Hallila.