Kari Hotakainen: Henkireikä

Kari Hotakainen

Henkireikä

Siltala 2015. 200 s.

”Jos siviili, siis joku teistä, näkee rikollisen, hän saattaa ajatella: siinäpä on erityisen epämiellyttävä ja epäonnistunut ihminen. Mutta minä näen rikollisessa yksilön, joka on käyttäytynyt poikkeuksellisella tavalla.”

Äänessä on Henkireikä-romaanin kertoja, nimettömäksi jäävä rikosylikomisario. Hän on yksinäinen, työlleen omistautunut ja harrastaa kuorolaulua.

Kari Hotakainen on aiemmin luonut värikkäitä poliisihahmoja kuten rikollisia yhteiskunnan suolana ylistävä komisario Vikström Klassikossa ja ”hoppapoppareille” kuittaileva komisario Katajamaa, jota Ossi Ahlapuro näytteli täyteläisesti tv-sarjassa Tummien vesien tulkit.

Henkireiän poliisi on edeltäjiinsä verrattuna vähemmän koominen ja enemmän dostojevskiläinen samaistuessaan rikollisiin levollisuutensa kustannuksella. Hotakaisen teoksille tyypillinen vino hymy värehtii kuitenkin kerronnassa sen verran taajaan, ettei Henkireiän syöveri syvene liikaa.

Huumoria siis löytyy. Se on enimmäkseen mustaa kuin kuivunut veri. Jos haluat välttyä juonipaljastuksilta, kannattaa arvion lukeminen lopettaa tähän.

”Jaan tapon kolmeen osaan, jotka jossain tapauksissa, niin kuin nyt tässä, liittyvät yhteen. Tapon ajattelu, tapon yritys ja itse tappo.”

Poliisin kanssa samassa kuorossa laulavat Suntio ja Parturikampaaja. Suntion ompelijavaimo on jäänyt työttömäksi, joten Suntio ajautuu taloudellisessa niukkuudessa riisumaan vainajilta vaatteet ennen niiden päätymistä polttouuniin. Suntion vaimo ompelee kankaista kaste-, rippi- ja häämekkoja.

Tunnontuskissaan Suntio uskoutuu Parturikampaajalle, joka alkaa kiristää Suntiota. Vaihtoehtoina ovat työttömyys tai Parturikampaajan invalidisoituneen puolison surmaaminen. Suntio pyytää kertojaa pysäyttämään murha-aikeensa. Tämä epäröi, ja reagoi liian myöhään – vai liian myöhään sittenkään? Joka tapauksessa tunnontuskat siirtyvät kertojalle.

Henkireiässä juonen ja henkilöiden edelle menee tuskastuttavastikin poukkoileva kerronta, johon viimein sisältyy sekä tiivistyvää tappotunnelmaa että elokuvissa (Apinoiden planeetta, Epäillyt, Kuudes aisti) usein käytetty loppunyrjähdys.

Loppunyrjähdysten tavoitteena on tavallisesti räjäyttää tarina uuteen valoon. Henkireiän loppunyrjähdys ei muuta tarinaa, mutta laajentaa sen erinomaisen nimen tulkintahorisonttia.

Kuoro on tunnetusti onnellisten, pitkäikäisten ihmisten harrastus ja henkireikä. Tällä kertaa kuoro ei vain riitä, tarvitaan puhetta.

Kristinuskon traditiossa tunnustuksellisen puheen hiotuin henkireikä on katolisen kirkon rippi. Maallistunut juutalaisuus synnytti psykoanalyysin, joka monien käänteiden jälkeen teki ironisesta puheesta länsimaisen normin. Kun Klassikossa komisario Vikström ylisti rattijuopon hurjia promillelukemia, ironia oli talutettu pitkälle. Niin pitkälle, että ironia vähän väsähti. Nyt ollaan vilpittömämpiä, ja Henkireikä ylistää kerronnallaan epäsuorasti kuuntelijan hiljaista sankaruutta, ystävää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.