Katri Kirkkopelto - Molli

Mollin huoneentaulussa lukee elämänohje: Hymytön päivä hyvä on. Sellainen mörökölli on Molli, pehmoinen mutta äkeä otus. Hän asuu yksin suuressa, oikeiden hapannaamojen sukutalossa.

Eräänä päivänä Pikku Sisu koputtaa Mollin ovelle – kaikista varoituskylteistä huolimatta. Talon omistaja joutuu keskeyttämään ”tärkeän jonninjoutavan tekemisen” ja hätistelee koputtelijan tiehensä. Pian Molli oivaltaa, että hänen yksityisalueensa onkin yksinäisyyden alue. Ystävyyden hän joutuu opettelemaan alkeista lähtien.

Katri Kirkkopellon Molli on vuoden hienoimpia lasten kuvakirjoja. Kirkkopellon persoonallinen, pörröisen lämmin kuvitustyyli on taidokas, ilmeikäs ja tunnelmallinen.

Vaikka kirjan perusta on hyvinkin perinteinen ja opettavainen – ystävyys voittaa yksinäisyyden –, tarina vetää mainiosti heti ensiaukeamasta lähtien. Molli on lastenkirjojen aatelia.

Messi ja Mysteeri 29– Kaikki järjestyy!

Nuoren kuvataiteilijan Ninka Reitun esikoiskuvakirja tuo mieleen japanilaisen animaatiomestarin Hayao Miyazakin tutut elokuvat, kuten Naapurini Totoron muhkeat hahmot ja Kikin lähettipalvelun isosilmäiset kissat.

Messi ja Mysteeri -kirjan olettaa sarjan avausosaksi. Se esittelee päähahmot, pikkuisen Messi-kissan, joka eksyy perheestään junamatkalla, sekä vanhemman Mysteeri-kissan, joka tarjoaa apuaan nuoremmalle. Junamatkasta tulee huiman vauhdikas seikkailu.

Reittu on kuvittajana selkeä lahjakkuus, värien ja muotojen taituri. Sen sijaan kirjan tarina haukkaa liikaa aineksia. Useat rinnakkaiset juonikuviot tekevät kerronnasta turhan sekavan ja poukkoilevan.

Hurjastelun loppu muistuttaa niinikään Miyazakin humaania henkeä: paha ei olekaan pohjimmiltaan niin paha.

Vesta-Linnea kuunvalossa

Tove Appelgrenin kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Vesta-Linnea-sarja käsittelee vakaviakin aiheita elämänmakuisesti. Sarjan uusimmassa kuvakirjassa teema on surumieli ja masennus.

Pikkusisko Wendla haluaisi leikkiä majassa Vesta-Linnean kanssa, mutta isosiskosta kaikki on niin ”tyyylsää”. Hän tuntee itsensä surulliseksi eikä oikein tiedä miksi. Vieraaksi saapuva äidin ystävä Paula on kokenut kovia ja itkeskelee omissa oloissaan. Vesta-Linnea huomaa, että suru voi tehdä ihmisen sairaaksi ja parantuminen vie aikaa.

Alakouluikäinen lukija tarttui kirjaan hyvin keskittyneesti ja mietteliäänä. Käsillä oli ilmeisen koskettava lukukokemus.

Tatun ja Patun kummat 29keksinnöt kautta aikojen

Kirjasyksyn lasten hitti on täällä jälleen: uusin Tatu ja Patu. Se, mistä kirja kertoo tällä kertaa, ei liene kovin merkityksellistä sarjan suosion kannalta. Niin vankka asema Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomilla veljeksillä on nuorten lukijoiden parissa.

Uutuudessa Tatu ja Patu esittelevät omituisia keksintöjä historian juurilta, aina kivikaudelta nykyaikaan. Havukainen ja Toivonen kykenevät hulvattomaan mielikuvituksen lentoon: ällistyttäviin keksintöihin lukeutuu muun muassa ”muinaisegyptiläinen aamutoimiautomaatti”. Nokiasuomalaisittain mukana on ”Jugu Jugu 200G hälypuhelin”, joka tuli askarreltua lasten kanssa. Jukurttipurkkipuhelin toimi käytännössäkin toisin kuin eräät muut kännykkämallit.

Kirjan kuvitus on tuttuun tapaan yksityiskohdissaan runsaudensarvi, josta riittää ammennettavaa lähes loputtomiin. Oikeaa tietoa eri aikakausien keksinnöistä annostellaan napakasti hauskanpidon sivussa.

Joulu on jo ovella, Apo Apponen!

Lastenkuvakirjojen sesonki kiihtyy jouluksi. Juhani Känkänen on liikkeellä hyvissä ajoin. Hänen uusin kuvakirjansa kertoo Apo Apposen joulun odotuksesta.

Joko on joulu, joko, joko, joko, tivaa malttamaton pieni poika Apo ja ajaa perheen hermoromahduksen partaalle. Joulun henki syntyy myös pipareiden leipomisesta perheen kera ja eriskummallisesta kuusenhakureissusta.

Känkänen hallitsee lapsiin vetoavan absurdin huumorin – koeyleisö nauroi ääneen – ja sanaleikittelyn, mutta hänen kuvituksensa jää harmillisen latteaksi kerronnan lennokkuuteen nähden. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten Apo Apponen toimisi Känkäsen kirjoittamana mutta toisen piirtäjän kuvittamana.

Astronautin rusinapulla

Joskus kirjailijan ja kuvittajan tyylit kohtaavat toisensa niin täydellisesti, että yhdistelmästä syntyy ainutlaatuinen ykseys. Niin tekevät Jukka Itkosen runot ja Matti Pikkujämsän piirrokset.

Kaksikon viime vuosien yhteistyön tuloksena on tulevia klassikoita kuten Krokotiili hikoaa ja Kaupunkiretki. Uusin yhteisteos Astronautin rusinapulla ei yllätä enää kuten edeltäjänsä, mutta osaa sykähdyttää huippuhetkissään.

Runoja teemoittaa tällä kertaa maan sato, ruoka ja herkut. Itkonen kirjoittaa humaanisti, herkällä ymmärryksellä elämästä ja maailmasta. Pizzanpaistajan miete kuuluu: ”Maailma puskee eteenpäin, / ja yksi totuus jää / vatsa ohjaa aika lailla / ihmiselämää”.

Omatuntoakin runot herättelevät: ”Suuren pomon pöytä notkuu / kun hän vetää / herkkuruokaa nuppiin. / Afrikassa päivän annos / mahtuu puurokuppiin.” Parhaimmillaan Itkonen lennättää mielikuvitusta esimerkiksi runossa kahden ukon jäätelönsyöntikisasta.

Pikkujämsä antaa runoille iloisen, hauskan ja omaäänisen ilmeen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.