Katso kuvasarja: Tuhannen kävijän festivaaliksi kasvanut Naamat on aikuisten leikkiaikaa – “Tämä on vähän niin kuin Woodstock, mutta parempi. Ja minä olin Woodstockissa"

Koen, että elämäni on tällä hetkellä pelkkää kuolemaa, tuumi alasti lammen rantanurmella istunut Antti Humalamäki hivenen surumielisenä perjantai-iltapäivällä, kun kiljukisassakaan ei ollut hellinnyt jatkopaikkaa.

Sikarin saatuaan ja hetken juttelun jälkeen mies alkoi jo piristyä.

– Se tekee tästä festivaalista parhaan, että täällä insinöörikin vapautuu, mies pohdiskeli jo melko tyytyväisenä savuja vedellen.

Humalamäki osui asian ytimeen.

 

Rockfestivaali Naamat sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten, kun Antti Kaupin, Jaakko Selinin ja Foto Järvisen siellä täällä järjestämät bileet alkoivat paisua turhan suuriksi.

– 1990-luvun lopulla juhannuspirskeissä alkoi olla väkeä jotain 70 henkeä, muisteli puhelimitse tavoitettu Kauppi, jonka vanhemmat omistavat Naamojen tyyssijan, Tuomiston tilan. (Kauppi ei tänä vuonna, ensimmäistä kertaa ikinä, päässyt Naamoille kuumetaudin vuoksi.)

Kun tilan navettaa alettiin tyhjentää muuhun käyttöön, syntyi idea juhlien siirtämisestä sinne.

– Tuli sitten mieleen, että miksemme järjestäisi saman tien festareita, joissa voisi soittaa omat ja kavereiden bändit, kertoi Foto Järvinen.

Kaveriporukan juhlista yhdeksi Suomen omintakeisimmista festivaaleista kasvaneella Rockfestivaali Naamoilla on vuosien varrella esiintynyt tunnettuja nimiä Kauko Röyhkästä M. A. Nummiseen ja Eläkeläisiin sekä Pariisin Keväästä Yonaan, Asaan ja Jukka Nousiaiseen, mutta ohjelma ei ole tämän festivaalin ydin, itse tapahtuma on.

 

Toisin kuin moni ehkä kuvittelee, Naamojen nimi ei tule siitä, että siellä “vedetään naamat”, vaan siitä, että siellä voi kohdata tuttuja naamoja ja tutustua uusiin.

– Ensimmäisillä Naamoilla oli 200 vierasta ja liput maksoivat 50 markkaa. Lippuja sai vain kavereilta. Nettisivuillakin luki, että “Jos ei sulla oo kavereita, niin lähe menee.”, kertoi Foto Järvinen lauantaina pidetyssä “Naamat 20 v. -pönötys- ja muistotilaisuudessa”.

– Väittäisin, että aika hyvin ollaan pystytty pitämään alkuperäinen henki. Kohdataan ihminen ihmisenä, aivan sama millaiset ovat taustat tai mitä roikkuu missäkin.

Väki osoitti suosiotaan.

Lavalle kutsuttiin ja siellä palkittiin ensin Tuomiston tilan isäntäpariskunta Marja ja Markku Kauppi ja kaikki 20 kertaa Naamoilla vieraillut Joonas Koski.

– Aika uskomatonta, että isäntäpariskunta antaa meidän rymytä käytännössä heidän takapihallaan, kiitteli Foto Järvinen.

– Haluamme onnitella ja kiittää Naamoja pitkästä ja loistavasta yhteistyöstä. Kiitos myös yleisölle. Tutut aina ihmettelevät, että miten te uskallatte päästää 1 000 ihmistä pihoillenne juhlimaan, mutta me nukumme yömme rauhassa. Tosi hyvin käyttäytyvää ja fiksua porukkaa, vastasi Marja Kauppi.

 

Lavalle pyydettiiin myös nimellä Perse-Veskuksi esitelty henkilö, josta Foto Järvinen kertoi seuraavaa:

– Hän kysyi joskus, että “Saanko ikuisen lipun, jos tatuoin Naamat takapuoleeni?”. Olin, että “No v***u, todellakin!”, kertoi Järvinen.

Juhlan kunniaksi Vesku oli tatuoinut ahteriinsa itse Foto Järvisen lärvin.

Kyseisen kaltainen huumori on erottamaton osa Naamojen henkeä, mutta pelkästä aivot narikkaan -riehastelusta ei suinkaan ole kysymys. Naamat on hämmennyksen, kohtaamisten ja vapautumisen festivaali, joka tapahtuu aivan yhtä paljon Tuomiston tilan pellolla olevalla telttailualueella, rantasaunalla kuin itse tapahtuma-alueella.

Tänä vuonna Naamoja teki talkoilla noin 170 ihmistä. Heistä noin 40 oli vastaavissa tehtävissä ja ydinryhmään kuului 6–7 ihmistä, kertoo Jaakko Selin.

– Meillä on monen alan rautaisia ammattilaisia tässä ydinryhmässä. Tämä ei onnistuisi ilman heitä.

– Ja asiakkaat ovat osallistuneet hirveän paljon tapahtuman tekemiseen, tuoneet ideoita ja ohjelmaa, kertoi Foto Järvinen.

Vaikka juhlaväki on Naamoilla osin tukevastikin päissään, järjestyshäiriöitä ei ole ollut koskaan. Lähilammen mainostetusta “hukkumismahdollisuudesta” huolimatta kukaan ei ole hukkunut.

Jotenkin kuvaavaa on se, kuinka tapahtuman oli kokenut siellä muutama vuosi sitten yllätysesiintyjänä esiintynyt, Blues Hall of Fameenkin päässyt maailmanluokan bluesmies, amerikkalainen Lazy Lester.

– Hän totesi, että “Tämä on vähän niin kuin Woodstock, mutta parempi. Ja minä olin Woodstockissa.”, kertoi Foto Järvinen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .