Kauden piristysruiske

Suomen Kansallisooppera

Albert Herring

Ensi-ilta 19.2.2010

B enjamin Brittenin ooppera on kertomus mammanpojan mieheksi kasvusta ja viattomuuden menetyksestä, mutta vieläkin enemmän se on kaksinaismoralistisen yhteisön satiiri.

Britten piirtää englantilaisen ahdasmielisen pikkukaupungin tyyppigallerian huvittavasti mutta samalla myötätuntoisesti ja vailla ilkeyttä. Kaupungin "siveyskomitea" on valitsemassa Kevään neitoa, mutta kun kukaan ei osoittaudu tarpeeksi siveelliseksi, nimitetäänkin äidin helmoihin jämähtänyt Albert Kevään prinssiksi. Ensin hän alistuu rooliinsa puhtoisuuden mannekiinina, mutta toverien juomaan sekoittama alkoholi tekee tehtävänsä, ja poika häipyy paheiden teille. Loppuratkaisu laittaa yhteisön katsomaan peiliin.

Oopperan musiikki on Britteniä nokkelimmillaan. Jokainen kyläyhteisön hahmo saa teemansa tai eleensä orkesterissa, joka kolkuttaa kontrapunktiaan näennäisen oppineesti, erilaisia fuugia vilisten, mikä symboloi siveyspyrintöjä. Ohjaajalle henkilöjen tietty karikatyyrimäisyys luo houkutuksen siirtyä puskafarssin puolelle. Musiikillinen käsittely ei oikein anna tähän perustetta, sillä Britten käsittelee hahmoja purevan älykkäästi, mutta myös empaattisesti

Kyse on tragikomediasta, joka on ajankohtainen osoittelemattakin: Kenellä on oikeus tuomita toinen moraalin perusteella? Katsotaan vaikka kirkon piirissä vellovaa keskustelua seksuaalivähemmistöistä.

Ooppera nähtiin edellisen kerran Suomessa yli kymmenen vuotta sitten, Vantaan oopperan Albert Silli -nimisenä tuotantona. Silloin Kari Heiskanen meni pidemmälle anarkian suuntaan kuin nyt Kansallisoopperassa ohjaajana debytoinut, Ryhmäteatterin kantaviin voimiin kuuluva Pertti Sveholm.

Sveholm sanoi ennakkoon, että kertomus tuo hänen mieleensä Nummisuutarin Eskon. Suomalaisviittauksia tulkinnassa ei silti ole, vaan se pysyttelee klassisen brittiläisen tyyppikomedian puitteissa. Luonnehdintojen terävyys ja ensembletyön juohevuus takaavat silti sen, että särmää löytyy. Sveholm on lähtenyt rakentamaan tyyppejä laulajien omasta persoonallisuudesta. Tulos on todella kutkuttava.

Tähti tekee debyytin

Johanna Rusanen-Kartano tekee kauan odotetun debyyttinsä Kansallisoopperassa topakasti komentelevana siveyskomitean puheenjohtajana Lady Billowsina. Hän on pakahtua tärkeyteensä eikä itsekään huomaa moralisminsa huteraa pohjaa. Rusanen-Kartano laulaa dramaattisesti sivallellen ja näyttelee selkeästi, vailla ylilyöntejä. Sari Nordqvist on yhtä tehokas hännystelevänä taloudenhoitajana.

Älkää nyt kunniakkaat kansankynttilät loukkaantuko Anna-Kristiina Kaappolan opettajattaren tulkinnasta, mutta jotain kovin tunnistettavaa tässä hössöttävästi kuoroaan johtavassa ja koloratuureja visertävässä hahmossa on.

Sekä Jyrki Korhosen poliisipäällikkö Budd että Aki Alamikkotervon pormestari Upfold ovat virkaintoisen pöyhkeitä ja mahtailevia. Korhosen basso soi solidisti, ja Alamikkotervosta on kehkeytymässä verraton karakteritenori. Risto Pulkamo oli miellyttävä uusi tuttavuus pastorina, joka oli itse pyhyys.

Tuomas Katajala teki hienon työn Albert Herringinä. Hänen tenorissaan on sointikauneutta, joka ilmaisi hyvin mammanpojan kokemattomuutta. Ehkä sisällä myllertävät intohimot olisi voinut tuoda esiin vieläkin ristiriitaisemmin. Kansallisoopperan tämänhetkisellä ykköstenorilla on myös näyttelijän kykyjä, siitä oli hiprakkakohtaus hyvänä esimerkkinä.

Ville Rusanen ja Melis Jaatinen nuorina rakastavaisina olivat oopperan ainoat realistiset, ajan tasalla olevat hahmot.

Mikko Franckin johtama oopperaorkesteri soitti valppaasti ja piti hauskaa Brittenin partituurilla. Alminsaliin tehty tuotanto on Markus Tsokkisen suunnittelemilta, kekseliäiltä lavasteiltaan helposti liikuteltava, sillä tällä tuotannolla Kansallisoopperan on tarkoitus lähteä kiertämään myös maakuntia. Teos ja esitystyyli ovatkin omiaan hälventämään ennakkoluuloja oopperaa kohtaan.

Harri Kuusisaari

Benjamin Britten: Albert Herring. Ohjaus: Pertti Sveholm. Musiikinjohto: Mikko Franck. Rooleissa: Tuomas Katajala, Johanna Rusanen-Kartano, Sari Nordqvist, Risto Pulkamo, Aki Alamikkotervo, Jyrki Korhonen, Ville Rusanen, Melis Jaatinen. Lavastus: Markus Tsokkinen. Puvut: Riitta Anttonen.