Kauko Röyhkä – Poika Mancini

Kaunis poika, jumalainen ääni ja nuoruuden kiima. Poika Mancinilla on kaikki eväät staraksi muusikko-kirjailija Kauko Röyhkän romaanissa.

Beatlesiin hurahtanut hippipoika Mancini saapuu Etelä-Suomesta Ouluun täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Aloitteleva laulaja-lauluntekijä kantaa kitaraa muovipussissa, kirjoittaa biisejä ja unelmoi tähteydestä.

Koulut jättänyt ja taidemallina keikkaileva Mancini on pohjoisen junttien parissa huomiota herättävä poikkeus, itsevarma luonnonvilli, joka haluaa pakkomielteisesti naisia – ja naiset villiintyvät seksikkäästä pojasta.

Nuoren muusikon arki on tosin kaukana romantiikasta: Mancini ajelehtii sylistä toiseen, juo toisten kaljanjämiä Rattori-lupilla ja pummaa rahaa. Kauniille pojille käy harvoin hyvin. Myös Röyhkän romaanin pohjavire taittuu lopulta vitaalisuudesta tragediaksi, mikä tuo mieleen Jim Morrisonin kohtalon.

Poika Mancini jatkaa Röyhkän omaelämäkerrallisen ja suositun Miss Farkku-Suomi -romaanin (2003) tarinaa. Vuosikymmen Oulussa on vaihtunut 1970-luvusta 1980-luvun alkuun.

Miss Farkku-Suomen päähahmo, rokkari Välde – Röyhkän oloinen kaveri – on jo saavuttanut mainetta, muuttanut Helsinkiin ja ui sisälle stadin rokkaripiireihin. Mancinin ja Välden lisäksi uutuuden kertojaäänenä toimii traagisen kohtalon kokeneen kaunotar-Piken pikkusisko Katja. Välden ja Katjan suhde on kivulias muisto, ja nyt Katjasta tulee Mancinin päähänpinttymä.

Omimmillaan Röyhkä on rokkareiden, Mancinin ja varsinkin Välden äänenä. Mieleenpainuvan herkullisesti Röyhkä kuvaa Välden ja stadin futuristirokkareiden eli ”futupellejen” kieroa suhdetta. Myös Mancinin ja Välden ensikohtaaminen Tavastian keikalla on maailmojen törmäys: poika halveksii isällistä Väldeä, ja isä joutuu vielä pettymään poikaansa.

Katjan ääni jää sen sijaan häilyväksi kuoreksi kuten romaanin monet bändärinaiset. Uskoon ja kristillisiin piireihin kotiutunut Katja kamppailee sisäisesti. Hän unelmoi puhtaasta uskonmiehestä ja tuntee samalla vastenmielistä vetoa Mancinia kohtaan. Mancini puolestaan poraa Katjan suruun ja sieluun.

Röyhkän taiteilijapersoonan monipuolisuus, röyhkeys ja ristiveto kuuluu romaanissa. Röyhkä kirjoittaa neitseellisen kauniisti, hävyttömän äijämäisesti ja pirullisen hauskasti. Kerrontaa värittävät myös Oulun murre sekä proosarunolliset alku- ja loppukohtaukset.

Poika Mancini tekee lihaksi rock’n’rollin kliseitä, luovuuden piinaa, seksiä ja huumeita. Rockpiirit tunteva Röyhkä ei liioittele eikä siloittele. Mancinin tarina voisi olla tosi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Katso kuvasarja: Tuhannen kävijän festivaaliksi kasvanut Naamat on aikuisten leikkiaikaa – “Tämä on vähän niin kuin Woodstock, mutta parempi. Ja minä olin Woodstockissa"

Teatteriarvio: Urinetown on totista polemiikkia melodraaman huumorin keinoin

Teatteriarvio: Teatteri Lumpero tarjoaa salamointia, räiskettä ja tulikivenkatkuista taistelua

Näkökulma: Jyväskylässä odotetaan jännityksellä, minkälaisen muistomerkin Matti Nykänen saa – urheilijapatsaat ovat useimmiten näköisveistoksia, katso kuvat

Katso kuvasarja: Humppateltta ja koiralle lässyttämisen SM-kisat – 20-vuotias Rockfestari Naamat alkoi auringonpaisteessa

Teatteriarvio: Kunnianhimoinen kuvaus Baddingin pirstaleisesta elämästä

Jason Kouchak haluaa tuoda ensi kesänä Jyväskylään shakkia ja tangoa yhdistävän esityksen – "Ihmettelen, ettei kukaan ole tähän aiemmin tarttunut"

Kirja-arvio: Kristian Blombergin teoksen klassisia kysymyksiä ovat ajan ongelma, aistihavaintojen pettävyys ja tulkintojen harhaanjohtavuus

Walt Disney julkaisee saamenkielisen version Frozenin jatko-osasta

Festivaalien edustajat näreissään esiintyjien peruutuksista – ”Pääpaino valitettavasti aina saman genren artisteissa”

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.