Kauko Röyhkä – Poika Mancini

Kaunis poika, jumalainen ääni ja nuoruuden kiima. Poika Mancinilla on kaikki eväät staraksi muusikko-kirjailija Kauko Röyhkän romaanissa.

Beatlesiin hurahtanut hippipoika Mancini saapuu Etelä-Suomesta Ouluun täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Aloitteleva laulaja-lauluntekijä kantaa kitaraa muovipussissa, kirjoittaa biisejä ja unelmoi tähteydestä.

Koulut jättänyt ja taidemallina keikkaileva Mancini on pohjoisen junttien parissa huomiota herättävä poikkeus, itsevarma luonnonvilli, joka haluaa pakkomielteisesti naisia – ja naiset villiintyvät seksikkäästä pojasta.

Nuoren muusikon arki on tosin kaukana romantiikasta: Mancini ajelehtii sylistä toiseen, juo toisten kaljanjämiä Rattori-lupilla ja pummaa rahaa. Kauniille pojille käy harvoin hyvin. Myös Röyhkän romaanin pohjavire taittuu lopulta vitaalisuudesta tragediaksi, mikä tuo mieleen Jim Morrisonin kohtalon.

Poika Mancini jatkaa Röyhkän omaelämäkerrallisen ja suositun Miss Farkku-Suomi -romaanin (2003) tarinaa. Vuosikymmen Oulussa on vaihtunut 1970-luvusta 1980-luvun alkuun.

Miss Farkku-Suomen päähahmo, rokkari Välde – Röyhkän oloinen kaveri – on jo saavuttanut mainetta, muuttanut Helsinkiin ja ui sisälle stadin rokkaripiireihin. Mancinin ja Välden lisäksi uutuuden kertojaäänenä toimii traagisen kohtalon kokeneen kaunotar-Piken pikkusisko Katja. Välden ja Katjan suhde on kivulias muisto, ja nyt Katjasta tulee Mancinin päähänpinttymä.

Omimmillaan Röyhkä on rokkareiden, Mancinin ja varsinkin Välden äänenä. Mieleenpainuvan herkullisesti Röyhkä kuvaa Välden ja stadin futuristirokkareiden eli ”futupellejen” kieroa suhdetta. Myös Mancinin ja Välden ensikohtaaminen Tavastian keikalla on maailmojen törmäys: poika halveksii isällistä Väldeä, ja isä joutuu vielä pettymään poikaansa.

Katjan ääni jää sen sijaan häilyväksi kuoreksi kuten romaanin monet bändärinaiset. Uskoon ja kristillisiin piireihin kotiutunut Katja kamppailee sisäisesti. Hän unelmoi puhtaasta uskonmiehestä ja tuntee samalla vastenmielistä vetoa Mancinia kohtaan. Mancini puolestaan poraa Katjan suruun ja sieluun.

Röyhkän taiteilijapersoonan monipuolisuus, röyhkeys ja ristiveto kuuluu romaanissa. Röyhkä kirjoittaa neitseellisen kauniisti, hävyttömän äijämäisesti ja pirullisen hauskasti. Kerrontaa värittävät myös Oulun murre sekä proosarunolliset alku- ja loppukohtaukset.

Poika Mancini tekee lihaksi rock’n’rollin kliseitä, luovuuden piinaa, seksiä ja huumeita. Rockpiirit tunteva Röyhkä ei liioittele eikä siloittele. Mancinin tarina voisi olla tosi.