Keikka-arvio: Bändikonkarin arvo vain kasvaa – Täysi tupa nautti Gourmet-värikkyydestä Vakiopaineessa 7.2.

Gourmet

Vakiopaine 7.2.2018 (Jazz Jkl, Jazzliiton kiertue)

Suomijazzin busterkeatonit tekivät sen taas. 22-vuotiaan Gourmet-yhtyeen jokaiselta keikalta joutuu poistumaan yhtä ällistyneenä, tämä konsepti ei vain suostu kulumaan.

Vakiopaineen Jazz Jkl -keikalla kuultiin musiikkia loistavalta En garde -levyltä, mutta myös tupituoreita, levytystään odottavia sävellyksiä oli puserrettu esittelykuntoon. Tästäkös täysi tupa riemuitsi.

Yhtyeen huumori on salakavalaa, outoa ja absurdia, se iskee kulman takaa, puukottaa niskaan.

Ja koko maailma on sen musiikillinen temmellyskenttä, jazz on vain yksi, vaikkakin keskeinen elementti.

Ihan esimerkkinä: yksi uusista kappaleista oli nimeltään Mekongilta Mississippille. Ensin soi Kaukoitä, sitten Amerikka, ja lopulta molemmat päällekkäin. Eikä mitään ongelmaa!

Saksofonisti Mikko Innanen ja kitaristi Esa Onttonen ovat säveltäjinä yhtyeen päästrategit, ja Gourmetin sekametelissä sielunveljeys on löytynyt erittäin vinolla tavalla.

Innanen sattuu myös olemaan Pohjolan johtavia saksofonivirtuooseja, ja nousee sfääreihin etenkin free-purskahduksissa. Vastakkainasettelu Onttosen rautalankaisen twangin kanssa on lopulta hillittömäksi kasvavan Gourmet-värikkyyden alkupiste.

Soittimiensa kiistattomia virtuooseja ovat yhtä lailla haitaristi Veli Kujala ja tuubisti Petri Keskitalo. Ilmari Pohjolan pasuuna on Gourmetissa lämmin ja usein romanttinenkin tuulahdus preerialta. Pohjola pistää itsensä likoon myös show-miehenä, joka yrittää olla huomaamaton, muttei mahda itselleen mitään, lapasesta lähtee tuon tuosta.

Ja sitten on vielä Mika Kallio. Musiikin alalla ei voi tosissaan puhua parhauksista, kun luovuudet ovat niin erilaisia, mutta aina Gourmet-keikalla Mika Kallio on minulle maailman paras rumpali, joka soittaa maailman parhaassa bändissä.