Keikka-arvio: Equally Stupid Popparissa 7.2. - Kauniit, vakavat värit

Equally Stupid

Urbaanin jazzin tämänhetkisiin kärkikokoonpanoihin kuuluva Equally Stupid saapui kiertueensa loppupuolella Jyväskylään. Riemunkirjaviin, lyhythihaisiin kauluspaitoihin sonnustautuneet muusikot herättivät hienovaraista hilpeyttä tiistaisen paukkupakkaspäivän päätteeksi.

Illan aikana värit eivät jääneet pelkkiin päälle pantaviin. Kansainvälisesti erinomaisia arvioita niittäneen uuden albuminsa johdattamina yhtye tarjosi mehevän kattauksen staattisia rytmejä, melodisia makupaloja ja suurista soinnuista koottuja kokonaisuuksia. Paratiisi, viha, politiikka ja painajaiset vilahtelivat kappaleiden nimissä, mikä tuntui rohkealta, kenties valveutuneeltakin. Yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen suorasanaisesti latautuneeksi tulkittavissa oleva albumi loi musiikille tyylikkäät raamit. Ne kannattelivat suvereenisti vuorottelevia rock-irtiottoja ja herkkää tulkintaa hehkuvia balladeja, joita onneksi oli säästetty myös konsertin loppupuolelle.

Kaksi temaattisesti toisistaan poikkeavaa, mutta kokonaisuuden kannalta ehyttä konsertin puolikasta yhdisti voimakas intensiteetti, arvaamaton variointi sekä matemaattinen, muttei mauton melodioilla leikittely. Baritonikitaran parhaimpia puolia esiin nostaneen Sigurdur Rögnvaldssonin monipuolisuus oli sykähdyttävää, sveitsiläisrumpali David Meierin levollisuus silmiinpistävää. Mieleenpainuvimmista sävellyksistä vastasi Pauli Lyytinen, jonka saksofonit herättivät mielikuvia viruksesta kirjoituskoneessa.

Turkish Robbery -kappaleen viimeisten sävelten sulattaessa hakkaavat riffit ja säntäilevät skaalat muistoiksi kuulijan tärykalvoille, oli helppo tuntea suurta täyttymystä: korkeatasoinen konsertti todisti, kuinka jazz-perinteen jalostaminen varsin konkreettiseksi aikamme kuvaukseksi voi odottamattomuudestaan huolimatta olla koskettava ja onnistunut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.