Keikka-arvio: Kingston Wall by JJylli & Kuoppis & VHB Tanssisali Lutakossa: Huikea tribuutti edesmenneelle kitarasankarille

Kingston Wall by JJylli & Kuoppis & VHB Tanssisali Lutakossa 21. 3. 2019

Alkuun lyhyt kertaus niille, joille kotimaisen psykedeelisen progerockin kulttiyhtye Kingston Wall ei ole tuttu.

Laulaja-kitaristi Petri "Pete" Wallin, basisti Jukka Jyllin ja rumpali Sami Kuoppamäen muodostama helsinkiläistrio julkaisi vuosina 1992–1994 kolme albumia (I, II ja Tri-Logy). Huikaisevan keikkabändin musiikkiin oli haettu voimakkaasti sävyjä Jimi Hendrixin, Led Zeppelinin ja Pink Floydin kaltaisten toteemien 1960–70-lukujen taitteen tuotannosta. Niin kokonaisvaltaisesti virtuoosimaisista soittajista koostunut Kingston Wall kuitenkin vaikutteitaan käytti, että trio käytännössä kirjoitti täysin oman lukunsa suomalaisen rockin historiaan.

Kingston Wall hajosi syksyllä 1994 tulleen kolmosalbuminsa tiimoilta tehdyn lyhyen julkaisukiertueen jälkeen. Lopullisesti bändin taru päättyi seuraavana kesänä, kun päihdeongelmista kärsinyt Petri Walli teki 26-vuotiaana itsemurhan hyppäämällä Töölön kirkon kellotornista.

Petri Walli olisi täyttänyt 25. helmikuuta 50 vuotta. Tätä juhlistaakseen Von Hertzenin veljeskolmikolla vahvistettu Kingston Wallin rytmiryhmä päätti soittaa yhden muistokonsertin edesmenneen kitarasankarin kunniaksi. Helsingin Tavastialle samalle päivälle sovittu keikka myytiin silmänräpäyksessä loppuun. Samalla kiihkolla liikkuivat seuraavaksi aiheen tiimoilta sovitun kiertueen liput. Jyväskylässä Kingston Wall by JJylli & Kuoppis & VHB -otsakkeella esiinnytään kahtena iltana täydelle tuvalle. Toisen keikkansa yhtye soittaa tänään perjantaina.

 

Paperilla kokoonpano kuulostaa juuri oikealta: kitaristi Kie von Hertzen soitti Wallin kanssa teini-iässä samassa yhtyeessä ennen Kingston Wallin perustamista, lisäksi kädenjälkensä näkyy bändin albumien kuvituksissa. Von Hertzenin lähestymistapa instrumenttiinsa on sekin samanhenkinen kuin Wallilla.

Kingston Wallin rönsyilevän ilmaisun vaikutus kuuluu selvästi myös Von Hertzen Brothersin musiikissa. Ja viimeisenä niittinä yhteistyölle toimi varmasti sekin, että Sami Kuoppamäki on Von Hertzen Brothersin nykyinen rumpali.

 

Heti keikan avanneen Tri-Logy-albumin avausraita Another Piece Of Caken aikana tuli selväksi, että yhdistelmä toimii häikäisevästi myös käytännössä. Mikko Von Hertzen soitti laulamisen ohessa toista kitaraa, Jonne Von Hertzen puolestaan täydensi kokoonpanoa taustalauluilla, koskettimilla, perkussioilla ja ajoittaisella lisäkitaroinnilla. Siinä missä alkuperäinen Kingston Wall tykitti keikoillaan voimatriona, tarjoiltiin lavalta nyt leveämmällä pensselillä maalattuja tulkintoja levytetystä materiaalista.

Kun 1990-luvulla Kingston Wallin keikoilla päähuomion saattoi varastaa Sami Kuoppamäen vimmaisesti päälle vyörynyt rumpalointi, niin Tanssisali Lutakossa soundimaailmaa dominoi sähkökitara.

 

Olen nähnyt Kie von Hertzenin lukemattomia kertoja lavalla niin Don Huonojen kuin Von Hertzen Brothersin riveissäkin. Nyt todistamani oli kuitenkin väkevintä kitarointia, mitä mieheltä olen ikinä kuullut. Vaikka von Hertzen ei tyytynytkään toistamaan yksi yhteen Wallin aikoinaan levyille taltioimia, usein itämaisesta sävelmaailmasta ammentavia kiemuroita, oli soundissa ja tyylissä häkellyttävää samankaltaisuutta.

Nuoremmat von Hertzenit hoitivat hekin oman tonttinsa erinomaisesti. Jos kitaraa kuunnellessa olisi voinut kuvitella lavalla olevan Pete Walli -vainaan, niin lähelle päästiin vokaaliosastollakin. Mikko ja Jonne von Hertzen saivat aikaan hyvinkin autenttisen laulusoundin.

Kaiken pohjana oli kuitenkin Kuoppamäen ja Jyllin jykevä rytmiryhmä. Sami Kuoppamäen ilotulitusmainen tykitys on yhä hengästyttävää seurattavaa. Jyllin jylhän notkea basismi on puolestaan edelleen se liima, joka pitää koko paketin kasassa.

 

Liki kaksi ja puoli tuntia kestänyt setti sisälsi eniten kappaleita monien kirjoissa Kingston Wallin parhaaksi laskettavalta II-albumilta. Ainoa harha-askel otettiin keikan loppupuolen lainabiisimedleyssä, jossa liki harras tunnelma muuttui lupsakaksi jamitteluksi. Toisaalta samankaltaista musiikillista iloittelua taisi harrastaa myös alkuperäinen Kingston Wall, joten mikäs siinä.

Jotain Kingston Wallin maineen kasvamisesta parissa vuosikymmenessä kertoo sekin, että paikalla oli keski-ikäisten silmäkulmansa pyyhkijöiden lisäksi yllättävän paljon 1990-luvun alussa vasta vaipoissa tai pilkkeenä isänsä silmäkulmassa olleita diggareita.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .