Keikka-arvio: Punaisen uudet sävyt hehkuivat Jyväskylän Talven juhlakonsertissa

Jyväskylän Talven juhlakonsertti

Popparissa 9.2.

Säveltäjä Eero Ojanen soittaa Popparin midiflyygelillä laulua Allendelle ja minä itken. Monna Kamu ja Sinikka Sokka lauloivat Salvador Allendelle Chilessä vuonna 1973, ennen kuin vallankaappaus alkoi. Näille ihmisille Allende on konkreettinen muisto, suurvaltapolitiikan väkivaltaisissa taisteluissa menehtynyt mahdollisuus todelliseen muutokseen maailmassa.

Sokka ja Kamu laulavat Agit Propin tuotannosta tuttuja sävelmiä, pääsääntöisesti Ojasen, vaikka seassa on myös pari Chydeniusta. Nämä laulut on tehty muuttamaan maailmaa, ja sellaista voimaa, paloa ja tarkoitusta ei nykyajan musiikissa enää ole.

Jyväskylän talvi tekee kulttuurityötä, sillä työväenlaulua ei juuri vapun ulkopuolella kuule. Tuntuu irvokkaalta, että minulle maksetaan täällä olemisesta. Kylmät väreet ja kyyneleet vuorottelivat eläessäni mukana tätä liki pyhältä tuntunutta konserttia, joka on samalla pieni ja intiimi, kuin haikea mutta luovuttamaton päiväkirjamerkintä ajoilta, jolloin taiteilijoista löytyi uskoa ja tahtoa herättää ihmisen sisällä asuva liekki tiedon ja myötätunnon roihuun.

 

Mutta äläpä vielä. Muuan mies -yhtyeen Ismo Puhakka kertoo ja näyttää miten vallankumouslaulu voi myös muuttua aikojen mukana. Puhakka kutoo sanomansa lastenlauluiksi, ja tekee sen Nummisen ja Tuppuraisen kaltaisten mestareiden tavoin kuulijakuntaansa aliarvioimatta. Nämä laulut kaikuvat yhtä arvokkaina aikuisten korville.

Puhakan buddhalaishenkinen sanoma kuuluu olevan, että vastakkainasettelun aikana ratkaisu ei ole tarttua kivääriin, vaan käyttää myötätuntoa niin vihollistaan kuin itseäänkin kohtaan. Vastustajasi ei ole sinua alempi, vaan aivan samaa tavaraa – möhmelö, kuten Puhakka niin runollisesti asian muotoilee.

Ennen Muuan miestä esiintyneen Suomen luonto -trion tummasävyinen runorock osoitti suurta lupausta. Mieleen jäi erityisesti vähänuottinen kitarasoolo, joka herätti vangitsevuudessaan jopa huolestumisen tunteita.

Illan päätti Risto Ylihärsilän upea soolokeikka, jossa miehen outsider-henkiset klassikkobiisit saivat väkivaltaisen, mutta tanssittavan uuden teknoasun.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .