Keith Richards & James Fox - Elämä

KEITH RICHARDS & JAMES FOX

Elämä

Suom. Seppo Hyrkäs & Kristiina Vaara. WSOY 2010. 569 s.
Keith Richardsin elämäkerta on kuin hänen kitaransa. Musiikki, elämän syke, soittaa häntä, eikä hän musiikkia, kuten Keith korostaa.

Harva rockista kirjoitettu teos imaisee niin kuin tämä: Richards ja journalisti James Fox luovat lukukonserttia, joka on hauska, ja jossa rock and rollilla on aito asema.

Lennokas autobiografia ei juutu tyypillisiin sukutaustoihin tai listasijoituksiin. Richards näyttää pitäneen hetkien siivittämää päiväkirjaakin vuosien halki.

Hän on usein pirullinen, mutta herjaa lempeän humoristisesti. Itseironia on jopa huumeiden kohdalla etu. Kristalloimatta tai moralisoimatta niiden käyttöään Richards arvioi, että jos huumeet olivatkin hänelle rasitteen lisäksi työväline, ne eivät vaikuttaneet Rolling Stonesin musiikkiin.

Jukurin asenteella

Musiikki, Stones ilmiönä, huumeet ja Keith Richardsin ja Mick Jaggerin yhteys ja ristipaineet. Siinä on Elämää.

Stones-soundista tuskin on ennen kirjoitettu näin linjakkaasti ja vauhdikkaasti ja tietenkään läheltä. Keskeistä on rakkaus juuribluesiin, -rockiin ja -countryyn sekä kiintymys omaan sävelkieleen, kuten avoimen soinnun riffeihin ja niiden melodiaa luovaan viritykseen; yhtä kaikki kaavoista vapaaseen yksinkertaisuuteen.

Yli- tai aliarvioimatta taituruuttaan Richards on yhä innoittunut viikari, jolle vakiintunut ja perhettä sydämestä arvostava isän ja isoisän rooli ei tuo eläkettä.

Kirjan perusteella, mikäli Jagger selviää narsismista ja Ronnie Wood ja Charlie Watts pysyvät terveinä, The Rolling Stones esiintyy vielä usein.

"Imago on pitkä varjo. Se näkyy auringon laskettuakin." Räjähtäneestä olemuksesta ja arkaaisesta soundista kerrotut jutut kirkastuvat kuvaksi kolhiintuneesta, mutta tietyllä jukurimaisella asenteella mistä tahansa selviävästä veikosta, joka osaa pitää kiinni omaksumistaan asenteista - musiikkikäsitysten lisäksi myös yhteiskuntakritiikistä.

Rolling Stones syntyi anti-popiksi, blues-unelman toteutumaksi - jonka "salainen ydin on Charlie Watts". Sen rhythm and bluesin lähtökohtiin kuuluu, että "mitään ei tehdä 'kunnolla'. Kyse on vain siitä, miten sen sisimmässään tuntee."

Stonesilla oli vuosina 1963?1966 toista tuhatta keikkaa. "Me tiesimme aiheuttaneemme jonkinlaisen tulipalon, jota en rehellisesti sanoen pysty vieläkään hallitsemaan."

Säröt ja kaiku

Vuoden 1967 taantuman jälkeen yhtye tuli aidoimmalla mahdollisella Richards-soundilla takaisin.

Jumpin' Jack Flashin salaisuuksiin liittyy monien päällekkäin soittojen ja avoimen virityksen lisäksi kasettinauhuriäänitys: "… nauhuri ylikuormitetaan akustista kitaraa soittamalla, kunnes ääneen tulee säröä… Siinä sekoittuvat… varsinainen rock and roll ja tuo merkillinen kaiku ammoisten aikojen musiikista… eikä minulla ole aavistustakaan, mistä se on peräisin."

"Ratkaisevaa on se, mitä jättää pois. Anna äänten soida rauhassa keskenään. … siinä on… perusääni… Se on surina… se kaikki on samalla sisällemme rakennettua musiikkia."

Olennaista loistavalla Exile On Main St. -albumilla (1972) on, että "tehdään riffin raakile, heitetään rummut mukaan ja katsotaan mitä tapahtuu". Se koskee myös sanoituksia.

Ongelmia studiossa

Stones-idealismi hiipui Sticky Fingers- ja Exile-levyjen jälkeen vähitellen. Uusi nousu alkoi 80-luvulle tultaessa, mutta soolouraa metsästänyt Mick Jagger kieltäytyi kiertueesta. Stones ei keikkaillut 1982?89, eikä ollut yhdessä studiossa 1985?89.

Palaamisen jälkeen ongelmaksi kävi stadionsoundi. "Kuinka stadion saadaan kuulostamaan klubilta?" Silti Richards viihtyy yleisön ja itsensä tähden myös areenoilla.

Studiossa tilanne näyttää pulmallisemmalta: "Levyt olisivat voineet olla paljon parempia 80-luvulla, jos olisimme tajunneet pysytellä vanhassa emmekä olisi antaneet teknologian vetää itseämme nenästä."

Kissoista pitävä Keith putoaa jaloilleen. Bigger Bang -kiertueen aikoina 2006 hän joutui isoon leikkaukseen tömähdettyään puusta. Toipumisen sanottiin vievän puoli vuotta. Hän oli lavalla kuuden viikon jälkeen.

"Pystyn siirtymään eläkkeelle vasta potkaistuani tyhjää."

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.