Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1949-1940 - Martti Turtola

MARTTI TURTOLA
Kenraali Johan Laidoner ja
Viron tasavallan tuho 1939-1940
Otava 2008, 301 s.

Martti Turtola leimasi Viron suurmiehiin lukeutuvan Konstantin Pätsin maansa pettäjäksi tämän elämäkerrassa (2002). Pätsin olisi pitänyt viedä Turtolan mielestä Viro yksin sotaan Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 eikä suostua tukikohtasopimukseen. Kenraali Johan Laidoner, Viron vapaussodan ylipäällikkö, saa hänkin Turtolan kirjassa ankaran tuomion räikein sanakääntein.

Turtolalle ei ole "tärkeintä puhutaanko hyvää vai pahaa" hänen kirjoistaan, "tärkeintä on, että puhutaan". Tällainen myynninedistäminen tuhoaa tieteellisyyden.

Turtola ei etsi totuutta "maanpetturuudesta", sillä totuuden hän ilmoittaa jo kirjan alussa: Päts ja Laidoner halusivat Neuvostoliiton liittolaisiksi jo ennen kohtalokasta syksyä 1939 ja veivät mielihalusta Viron osaksi Neuvostoliittoa. Objektiivisuus joutaa romukoppaan sensaatiohakuisuuden tieltä.

Kirjan kielenkäyttöä leimaa tendenssimäisyys. Laidoner on esimerkiksi "spekulantti, peluri, häikäilemätön", hänelle tuli "itku pitkästä ilosta", hän oli mukana "poikien peleissä" ja niin edelleen.

Ovela ja hämäävä sitaattitekniikka

Turtolan lähdepohja on riittämätön. Hän väittää, että Viron armeija olisi torjunut Neuvostoliiton hyökkäyksen syksyllä 1939. Hän ei silti edes mainitse Urmas Salon 313-sivuista lisensiaattityötä Viron puolustusvoimien valmius sotaan ja vastarinnan mahdollisuudet 1939 (2005, viroksi).

Salon mukaan Viro olisi kärsinyt varman tappion. Turtola ei ole vaivautunut lukemaan edes Saksan ulkoministeriön asiakirjasarjoja, jotka kumoavat hänen väitteensä monin osin, muun muassa Saksan avun selvittämisestä. Hän ottaa dokumenttikokoelmista mukaan vain ne osat, jotka tukevat hänen väitteitään.

Turtolan metodi ei ole tieteellinen vaan propagandistinen. Hän käyttää ovelaa sitaattitekniikkaa. Turtola esittää lähteistä irrallisen sitaatin, mutta jättää huomiotta samasta lähteestä sitaatin kumoavan osan.

Turtolan suuri auktoriteetti on Magnus Ilmjärv, jonka väitöskirjan väitteet Pätsistä Neuvostoliiton agenttina on osoitettu väärennöksiksi. Tätä Turtola ei mainitse. Hän uskoo kaiken, mitä Ilmjärv esittää.

Viron johto pelasi aikaa

Turtolan hypoteesi "pettureiden" liittohalusta Neuvostoliiton kanssa jo vuoden 1939 alussa perustuu Viron suurmiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin käynnille Hella Wuolijoen luona tammikuussa 1939.

Turtola väittää, että Päts olisi lähettänyt verivihollisensa Tõnissonin pyytämään Virolle Neuvostoliiton suojelusta. Väite on Turtolan mielikuvitusta. Päts ja Laidoner torjuivat kesällä 1939 Neuvostoliiton tarjouksen tulla Viroon torjumaan Saksan uhkaa. Hitlerin hyökättyä Puolaan Viro julistautui puolueettomaksi.

Molotovin-Ribbentropin sopimus sinetöi Viron kohtalon. Laidoner sanoi jo vuosia aiemmin, että jos Saksa ja Neuvostoliitto pääsevät sopuun, niin Viro on suurissa vaikeuksissa. Viron johto tutki, oliko sillä mahdollisuutta saada apua, kun Neuvostoliitto vaati siltä sodalla uhaten tukikohtasopimusta syyskuussa 1939. Apua ei saatu mistään.

Turtolan vaatimus on, että Viron olisi pitänyt lähteä sotaan yksin Neuvostoliittoa vastaan. Viron johto halusi pelastaa kansan tuholta ja valitsi ajan peluun. Lukuisat lähteet, joita Turtola ei käytä, osoittavat Pätsin ja Laidonerin odottaneen Saksan hyökkäävän itään, jolloin Viro saattaisi pelastua. Näin tapahtuikin, mutta myöhemmin kuin Päts odotti.

PEKKA LILJA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.