Kerron sinulle kaiken

Kun ryhdytään tekemään elokuvaa transsukupuolisesta ihmisestä, niin lopputuloksen odottaisi olevan jotain muuta kuin tavanomainen ihmissuhdesoppa.

Näin on varsinkin siksi, että kotimaisen fiktioelokuvan pääosassa ei ole ilmeisesti ennen nähty sukupuolensa vaihtanutta päähenkilöä.

Simo Halisen (Cyclomania) ohjaama ja käsikirjoittama Kerron sinulle kaiken käsittelee aihetta kiitettävän ennakkoluulottomasti, mutta kovin mielenkiintoiseksi tarinaa ei voi kehua.

Elokuva keskittyy päähenkilön elämään nykyisyydessä, naisena, ja aivan oikein niin. Elokuvaan on kuitenkin eksynyt paljon päälle liimatun oloisia juonirakennelmia. Siksi se on kuin mikä tahansa kliseinen rakkausdraama, jossa tapahtuu juuri se mitä katsoja odottaa.

Sukupuolenvaihdos on käsittääkseni pitkä ja rankka prosessi, joten sen olisi olettanut näkyvän tarinassa vahvemmin.

Maarit (Leea Klemola) on siivoojana työskentelevä entinen koulukuraattori, joka on hiljattain käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen. Hän on empaattinen ihminen, jolla on vahva auttamisvietti. Päästyään sinuiksi kehonsa kanssa hän haluaisi löytää itselleen hyvän miehen. Sellaiseen hän törmää siivotessaan terapeutin vastaanottotilaa.

Kohtaamiseen liittyy romanttisen komedian mieleentuova väärinkäsitys, joka toimii juonen moottorina.

Mies on Peter Franzénin esittämä aviokriisiä poteva tavallinen mies, liikunnan ja terveystiedon opettaja ja jalkapallovalmentaja. Epävarma Sami tuntee vetoa Maaritiin, koska entisenä miehenä tämä osaa samaistua Samin ongelmiin.

Valitettavasti parin välille ei ole saatu luotua minkäänlaista eroottista viritystä, mikä olisi välttämätöntä suhteen uskottavuuden kannalta.

Juuri tässä kohtaa olisi toivonut, että identiteettiasioita käsiteltäisiin syvemmin. Tuntuu kuin transsukupuolisuus olisi vain ilmoitusasia, mitä se tuskin koskaan voi olla uutta ihmissuhdetta aloitettaessa.

Jospa elokuva olisikin kertonut aidosti kahden ihmisen kohtaamisesta, naisena ja miehenä olemisesta ja siihen liittyvistä yllättävistä kiemuroista. Tavallaanhan se kertookin juuri tästä, mutta jostain syystä tarina on pitänyt vääntää kliseiseksi ihmissuhdesotkuksi.

Osa juonikuvioista sopisi paremmin television päivittäissarjaan. Esimerkiksi se yhteensattuma, että Sami saattaa käyttää Maaritin kokemuksia hyödykseen terveystiedon tunnilla ja että Sami ja Maarit ovat muinoin kohdanneet toisensa yhteisen intohimon, jalkapallon, parissa.

Maaritin ja tämän tyttären suhteen kautta pyritään hahmottamaan lapsen suhtautumista vanhempansa seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta tähänkin suhteeseen on lisätty eräs tympeä lisäkoukero.

Rohkea, ympäristön ennakkoluuloista kärsivä Maarit on kiinnostava hahmo, ja Klemola näyttelee hyvin. Matala ääni ja voimakkaat piirteet tekevät Klemolasta uskottavan ilman sen kummempia vippaskonsteja. Silti mieleen nousi kysymys, olisiko tarina ollut vakuuttavampi, jos Maaritia olisi sittenkin esittänyt miesnäyttelijä?

Ohjaus: Simo Halinen. Rooleissa: Leea Klemola, Peter Franzén ja Ria Kataja. Tyylilaji: draama. K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.