Kerttu ja Hannu - Riina Katajavuori

RIINA KATAJAVUORI Kerttu ja Hannu Tammi 2007, 72 s.

Helsinkiläisen kirjailijan Riina Katajavuoren (s. 1968) viides runokokoelma Kerttu ja Hannu tuo lapsuuden aikuisten maailmaan. Kokoelman pohjalla on tuttu satu, joka toistuu runoissa. Sadusta käsin lähdetään tutkimaan polkuja kohti aikuistumisen kiemuroita: "Kertun ja Hannun lapsuudesta on jo pitkä aika, epookit ja näkökulmat ovat vaihtuneet, suuri syvä metsä kaadettu. Paikalla on nyt radiomastoja, asfalttiteitä, lasketteluhissejä."

Lapsuus on kummallinen, paha ja ihana satu, joka kaikuu aikuisten elämään. Runoissa yritetään ymmärtää itseä ja toista, etsitään lapsuuden olotilaa, jossa voi pitää veljeä kädestä ja synkässä metsässäkin on jotain turvallista: "Meidän hätämme yhteinen ja ääneenlausumaton. / Me olimme kaksistaan mykkiä / ja se oli ihanaa."

Kokoelman nimi viittaa asioiden kääntämiseen ylösalaisin. Aikuisuus etsii itseään lapsuudesta.

Toinen yhtenäinen teema kokoelmassa on runon ja kirjoittamisen itsensä pohtiminen: "-- Sinä olet luullut että runo on kätkemisen mestari, mutta tällä runolla ei ole lainkaan alusvaatteita. Mitäs tyhmyyttä sinä peittelet tuolla paljaudella, kyselet. --" Suora ja konkreettinen ilmaisu on runoille tyypillistä.

Kokoelman perusta on proosarunon tavassa sanoa, mutta mukana on myös säkeisiin jaettuja runoja. Katajavuoren kieli on ihastuttavaa, säkeet taittuvat arkisesta puheesta oivalluksiksi. Oivaltavuus ilmenee myös kirpeänpehmeässä huumorissa. Runojen maailma tulee havahduttavan lähelle.

OUTI KAIKKONEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.