Kesän avajaiskonsertti – Säkenöintiä romanttisin sävyin

Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti

Jyväskylä Sinfonia joht. Ville Matvejeff, Johanna Rusanen, sopraano

Korpilahden kirkossa 7.7.2015

Kuudenkymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt Jyväskylän kesä käynnistyi tänä vuonna Korpilahden kirkossa. Jyväskylä Sinfonia palasi ylikapellimestari Ville Matvejeffin johdolta kesälaitumilta juhlan kunniaksi, ja konsertin tähtisolistina kuultiin maailmanluokan oopperalaulajaa, keväällä Jyväskylässäkin vieraillutta Johanna Rusasta.

Juhlavuosia oli kertynyt yhteen konserttiin häkellyttävä määrä. Jyväskylän kesän tavoin myös Jyväskylä Sinfonia juhlistaa kuudettakymmenettä vuottaan. Sibeliuksen 150-vuotisjuhlan lisäksi juhlittiin myös Aulis Sallisen 80-vuotista taivalta.

Jyväskylä Sinfonia oli edelleen kevään jäljiltä erinomaisessa terässä. Jousisto tuntui jopa saaneen sointiinsa uutta pontta Korpilahden kirkon oivallisesta akustiikasta. Viulujen sävyt yltivät nenäkkäästä jäntevyydestä aina helmeilevään loistoon saakka, ja Sibeliuksen jylhät bassokulut narisuttivat kirkkosalia jousten nälkäisten vetojen alla.

Ensimmäisen puoliajan kansallisromanttisena alkaneet sävyt etenivät Sibeliuksesta Sallisen painajaismaiseen modernismiin. . August Strindbergin näytelmään Joutsikki sävelletty Sibelius oli sävyiltään tummaa ja vakavamielistä – teema, joka tuntui toistuvan halki ensimmäisen puoliajan.

Sallisen Neljä laulua unesta eivät olleet rauhoittavia tuutulauluja, vaan perinteinen sävelkieli sai tehdä tilaa unen logiikalla edenneelle kerronnalle. Johanna Rusasen sopraano selviytyi haastavista melodiakuluista suvereenisti, ja Ville Matvejeffin näkemyksekäs sovitus oli kuin räätälöity isäntäorkesterin sointiin.

Rusanen taikoi Sallisen makaabereista näyistä musiikkia, joka vangitsi, puhutteli, ahdisti ja säikäytteli. Rusanen eteni hiljaisista, puheenomaisista kuluista ärjyviin korkeuksiin voimalla ja notkeudella. Todelliseen potentiaaliinsa Rusasen dramaattinen sopraano pääsi toisella puoliajalla Wagnerin lyyristen sävyjen myötä, jotka ajoivat sekä orkesterin että laulajan valtaisaan sävelhurmioon.

Wagnerin mahtipontinen sointi on perinteisesti janonnut suurempia kokoonpanoja, mutta Jyväskylä Sinfonia antoi kaikkensa ja teki akustiikan myötämielisellä vaikutuksella ihmeitä. Silmät sulkien olisi voinut kuvitella olevansa satapäisen orkesterin edessä Tristanin ja Isolden alkusoiton jylhien sointujen vieriessä maininkien tavoin kirkkolaivan ylitse.

Avajaisten todellinen tähti oli kuitenkin Korpilahden vuonna 1827 rakennettu kirkko. Vuosikymmenet onnettomasta tilapolitiikasta kärsinyt Jyväskylä Sinfonia pääsi ansaitsemaansa loistoon vanhassa hirsisalissa, jonka sointi oli samaan aikaan rikas ja elävä, mutta hallittu ja erotteleva. Jousien ja puhaltimien hiljaisemmatkin sävyt syttyivät ja kantoivat kirkkosalissa joka kesti tukehtumatta myös Wagnerin mahtipontiset vyörytykset. Saadapa kuulla orkesteria tällaisena useammin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.