Keski-Suomen museossa on nyt oudon tyhjää – tulevassa perusnäyttelyssä Wolmar Schildt räppää

Kaikuu. Kauniin rakennuksen suuret salit ovat tyhjät, ikkunoistakin näkee ulos. Tämä on hyvin harvinainen tilanne Keski-Suomen museon kakkos- ja kolmoskerroksen näyttelytiloissa.

Ja pian tyhjä alkaa täyttyä, kun uuden perusnäyttelyn rakentaminen alkaa.

Keski-Suomen museo sulki ovensa yleisöltä peruskorjauksen vuoksi vuodenvaihteessa 2016–2017. Tuolloin purettiin myös entiset, 1990-luvun puolivälistä esillä olleet perusnäyttelyt.

Rakennus luovutettiin takaisin museon väelle pari viikkoa sitten, ja yleisölle museon on tarkoitus avautua loppuvuodesta.

 

Uudesta perusnäyttelystä tulee kahteen kerrokseen levittäytyvä kokonaisuus. Sen ovat käsikirjoittaneet amanuenssit Anna Muittari ja Johanna Puhakka.

– Uusi perusnäyttely on tehty kaikille keskisuomalaisille ja Keski-Suomesta kiinnostuneille, mutta erityisenä kohderyhmänä ovat perheet, lapset ja nuoret. Heitä on ajateltu, kun olemme miettineet, mitä teemoja ja miten näyttelyssä käsitellään, Muittari sanoo.

Tämä on johtanut muun muassa siihen, että näyttelyyn tulee lukuisia toiminnallisia ja interaktiivisia osioita. On esimerkiksi ”kalliomaalausseinä”, jolle voi tehdä oman, digitaalisen kalliomaalauksensa, ja on 1920-luvun leikkinurkka, jossa voi muun muassa pelata aikakauden suosikkipelejä.

Myös kerrontamenetelmissä voi havaita nuorekkuuteen viittaavaa. Jyväskylän kaupungin synty kerrotaan suurikokoisella Ina Majaniemen sarjakuvalla ja Wolmar Schildt, muun muassa kielenkehittelijänä tunnettu 1800-luvun jyväskyläläisvaikuttaja, räppää.

Siis ihan tosi. Kappale ei ole vielä valmis, sen laatimisesta vastaa jyväskyläläinen artisti Joniveli.

Toinen kerros käsittelee aikakaudet 1800-luvun loppuun, kolmas kerros 1900-luvun alusta eteenpäin. Kolmannen kerroksen osaston avaa vanhoja valokuvia tietokoneanimaatioon yhdistävä kuvaseinä. Siinä kerrotaan 1900-luvun alun Jyväskylästä vastikään kaupunkiin muuttaneen pikku-Alvarin näkökulmasta.

Tämä Alvar päätyi myöhemmin rakennustaidealalle ja suunnitteli muun muassa Keski-Suomen museon.

 

Uusi perusnäyttely kertoo, luonnollisesti, Keski-Suomen ja Jyväskylän kehityksen keskeiset piirteet.

– Paljon on must-asioita, joita ei voida ohittaa. Niiden ohella olemme miettineet, mitkä ovat sellaisia yleisiä historiallisia teemoja, jotka voisivat kiinnostaa kävijää, ja joita voisimme käsitellä keskisuomalaisesta näkökulmasta, Puhakka sanoo.

Valituksi tulemista on edesauttanut, jos museon omista kokoelmista on löytynyt aiheeseen liittyvää materiaalia. Omaa esineistöä on muun muassa neiti Jäniksen matka-arkku, joka tulee esille Amerikan-siirtolaisuutta käsittelevässä osassa.

Entiset perusnäyttelyt perustuivat pitkälti Keski-Suomen museon omiin kokoelmiin. Uudessa näyttelyssä esille tulee reilusti esineistöä myös Museoviraston kokoelmista.

– Osa niistä esineistä ei ole ollut aiemmin esillä missään, iloitsee Puhakka.

Museoviraston esineistöä on esimerkiksi Jämsästä löytynyt viikinkimiekka.

 

Eräs keskeinen johtoajatus Muittarin ja Puhakan käsikirjoitustyössä on ollut asioiden kertominen todellisten henkilöiden tarinoiden kautta.

– Näyttelyssä on esimerkiksi paljon kuunneltavaa haastatteluaineistoa ja luettavaa kirjeenvaihtoa. Osa on omista arkistoistamme ja osa esimerkiksi Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoista. Olemme pyrkineet siihen, että eri aikakausien ihmisten ääni saadaan kuuluviin, Muittari sanoo.

Osittain esillä on aivan tuoretta muistitietoa, jota Keski-Suomen museo on kerännyt viime vuosina. Keräyksiä on järjestetty esimerkiksi ravintola- ja tanssilavamuistoista, 1980-luvusta ja peruskoulukokemuksista.

 

Vanhan Jyväskylä-näyttelyn erityisen pidettyjä osia olivat suuret Jyväskylä-pienoismallit ja vanhat Jyväskylä-aiheiset lyhytelokuvat. Ne ovat mukana myös uudessa perusnäyttelyssä. Elokuville on tällä kertaa varattu kokonainen pieni teatterinurkkaus, jota somistetaan Kauppakadulla toimineesta jyväskyläläisestä elokuvateatteri Suomi-Elosta aikanaan pelastetuilla pylväillä vanhalla projektorilla.

Kaikki ei mahdu laajaankaan historialliseen näyttelyyn.

– Alunperin ajatuksena oli tuoda näyttely 2010-luvulle asti. Jouduimme kuitenkin lopettamaan millenniumiin, kun tilaa ei lopulta yksinkertaisesti ollut, Puhakka sanoo.

Hieman nykypäiväkin kyllä vilkahtaa. Aivan näyttelyn lopussa kuullaan kahden nykyjyväskyläläisen, lapsen ja nuoren, haastattelut.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .