Kielijuttu: Hillota-verbi on tullut viime aikoina vastaan perinteisestä poikkeavissa merkityksissä – esimerkiksi omaisuutta ei kannata "hillota perillisille"

Marjat kypsyvät, alkavat olla hilloamisajat. Hillota-verbiä selitetään yleiskielen sanakirjassa tähän tapaan: tehdä hilloksi, keittää hilloa. Hilloa voi taikoa marjoista ja hedelmistä tai vaikkapa sipuleista ja sienistä.

Hillo-sanalle on puhekielessä kehkeytynyt monenlaista käyttöä. Slangista tuttu on merkitys ’raha’. Verkon Urbaanista sanakirjasta käy ilmi sanan moderni monimerkityksisyys: hillotolppa voi viitata raviradan maalipaaluun tai miehen sukuelimeen, hilloviiva taas naisen sukuelimeen ja hilloviikot kuukautisiin.

 

Hillo-sanojen alkuperä on hämärän peitossa. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan hillolla on vastineita suomen lähisukukielissä, mutta merkitykset vaihtelevat. Esimerkiksi karjalassa hillo tarkoittaa kypsää suomuurainta (hillaa) ja vepsässä maitoon murennettua leipää.

Hilla- ja hillo-sanojen juuret ovat yhteiset. Etymologisessa sanakirjassa kerrotaan säilykkeen merkityksen syntyneen todennäköisesti siten, että kypsiä suomuuraimia on aikanaan säilötty ja sittemmin muitakin olomuodoltaan samantapaisia aineita on alettu kutsua hilloiksi.

Myös hillota-verbi on vanha. Se mainitaan jo Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.

 

Vanhakin verbi voi saada uusia merkityksiä. Viime aikoina hilloaminen on muutamaan otteeseen tullut vastaan perinteisestä poikkeavissa merkityksissä.

Tässä muutama esimerkki Twitteristä: Leivoimme tilastoja, koska tätä tärkeää dataa emme voi enää hillota itsellämme. Omaisuus kannattaa käyttää mieluummin omaan hyvinvointiin kuin hillota perillisille. Turha lastenvaatteita on hillota. Mikä juju on hillota vuosikausia tarinoita joskus muinoin tapahtuneista vääryyksistä? Uskon ja toivon, että jonain päivänä ihmiset kerätään työn ympärille eikä hillota osastoille, yksiköihin ja tulosryhmiin. Mun pitää hillota tätä keskustelua pari viikkoa ja vastata sitten vasta.

Esimerkeistä käy ilmi, että hilloamisen kuvaannollinen käyttö on elävässä kielessä moninaista. Hillota-verbi voi viitata niin datan, omaisuuden kuin lastenvaatteidenkin pitkäaikaiseen säilyttämiseen. Se voi viitata työntekijöiden sullomiseen organisaation erilaisiin osiin. Hilloaminen voi tarkoittaa muhittamista, myös erilaisten keskustelujen ja tarinoiden miettimistä, mentaalista vatvomista.

 

Hilloamisesta puhutaan usein kielteisissä yhteyksissä: Hallituksen ei pidä hillota päätöksiään helmikuuhun. Rahaa on turha hillota yrityksen kassassa.

Monelle hilloamisesta tulevat kuitenkin yhä ensin mieleen lapsuus ja kaiken maailman mukavat asiat. Vaikkapa muumit ja tämä Taikurin hatun lausahdus: ”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.”

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .