Kielijuttu: Hoiva hoidossa – kiivaassa vanhustenhoitokeskustelussa ovat olleet törmäyskurssilla myös erilaiset kielenkäytön tavat

Yleiskielen sanakirja kertoo olennaisen: hoiva tarkoittaa hoitoa, vaalintaa ja huolenpitoa sekä suojaa ja turvaa. Hoivaan päästään, hoivaan otetaan, hoivassa ollaan. Kaikki hyvin siis!

Viime viikkojen keskustelussa hoivaan on valitettavasti yhdistynyt aivan toisenlaisesta tilanteesta eli turvattomuudesta kertovia sanoja, sellaisia kuin heitteillejättö, välinpitämättömyys, alimiehitys, ylikapasiteetti, hoitovirhe, laiminlyönti… Jopa kuolema.

Kiivaassa keskustelussa ovat olleet törmäyskurssilla myös erilaiset kielenkäytön tavat. Siinä missä hoivaa tarvitsevien omaiset ja monet muut kansalaiset ovat puhuneet vaippojen vaihtamisen unohtamisesta, sänkyyn nostamatta jättämisestä, riittämättömästä ruuasta, huonosta siisteydestä ja sen tapaisista asioista, hoivapalveluja tarjoavien yritysten edustajat ovat puhuneet tehostetusta palveluasumisesta, väliaikaisista ongelmista, hetkittäisestä henkilöstövajeesta, rekrytoinnin vaikeuksista, haastavista hoitajamitoituksista.

Kielenkäyttö vaihtelee sen mukaan, mistä näkökulmasta asioita katsoo ja missä roolissa niihin ottaa kantaa. Kielenkäytöstä voisi päätellä, että kyseessä on kaksi aivan eri maailmaa, vaikka oikeasti todellisuuksia on vain yksi. Hoitoa tarvitsevan ihmisen elämä.

Hoivayritysten kannattaisi ehkä miettiä toimittajien kysymyksiin vastatessaan sitä, ketkä kulloinkin ovat kuulolla. Kun hoivajätin toimitusjohtaja toteaa, että asiakkaiden raskashoitoisuus pääsi yllättämään ja että yrityksen toimilupaan on laitettu korkea indeksivaatimus, ei ehkä ole ihme, jos hoidettavat ja heidän omaisensa ovat ihmeissään ja peloissaan, vihoissaankin.

Asiantuntijoiden, poliitikkojen ja bisnesväen käyttämä hoitoisuus-termi on omiaan luomaan kuvaa yrityksistä, jotka myyvät hoivapalveluita kuin Väiski muinoin kyljyksiä. Hoitoisuudella tarkoitetaan yksinkertaisesti ilmaisten sitä, kuinka paljon työtä potilaan hoitaminen teettää, siis ”potilaan yksilöllisen hoitotyön tarpeen arviointia suhteessa vastaavaan työpanokseen”, kuten termiä on määritelty.

Mielenkiintoinen on myös itse hoiva-sana. Sen käyttö näyttäisi tällä vuosituhannella selvästi yleistyneen. Tämä kuuluu eduskuntakeskusteluissakin. Viime vuosina hoiva-sana on merkattu eduskunnan asiakirjoihin satoja kertoja, kun vielä 1990-luvulla kirjauksia oli muutamia kymmeniä.

Hoivapuheen yleistymisen taustalla on ehkä pyrkimys siirtyä perinteisestä laitoshoidosta uudenlaisiin hoivaratkaisuihin. Mutta mitä hoiva oikein on, jos se ei ole hoitoa?

Historiallisestihan kyse on sanoista, joilla on yhteiset juuret. Hieman erikoiselta saattaakin tuntua hoivapalveluyhtiö, joka mainostaa tarjoavansa – hoivahoitoa!

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .