Kielijuttu: Munakoisoihini saa kaikin mokomin soveltaa hyväntahtoisuuden periaatetta

Minulla on näppärä puhelin. En tarvitse lainkaan sanoja, kun viestitän, että kokkaan munakoisopastaa. Emojien mittavasta rivistöstä löydän spagetin ja munakoison kuvat.

Kun haluan viestiä kiukkua, valitsen emojin, joka puuskuttaa höyryä sieraimistaan. Kun taas tulee vastoinkäymisiä, valitsen emojin, jolla on silmät vihaisina viiruina ja auki ammottavan suun pielet alaspäin.

Valveutunut emojitietoinen lukija näkee kuvauksistani heti, että pahasti metsään menee. Munakoiso kun symboloi fallosta, puuskuttavat kasvot voimantuntoa ja suupielet alaspäin huokaileva emoji väsymystä.

 

Emojitumpelon avuksi tulee onneksi internet. On sivustoja, joilla kerrotaan, mikä emojien ”oikea” merkitys on. On testejä, joiden avulla voi tarkistaa, kuinka hyvin tuntee emojit. On listoja, joissa varoitetaan ”yleisimmistä emojimokista”.

Listojen ja testien päämääränä on auttaa ”aloittelijoita” ja ”keski-ikäisiä” emojien käyttäjiä. Tein yhden testeistä ja sain noin kaksi kolmasosaa oikein, aika hyvin siis. Silti on helppo joutua emojihakoteille.

 

Merkitykset ovat mielenkiintoinen juttu. Niin kuin kirjoitetun kielen sanojen, myös emojien merkitykset perustuvat sopimuksiin. Tuoli tarkoittaa tuolia, koska niin on sovittu. ”Alkuperäiset” merkitykset kuitenkin muuntuvat kieltä käytettäessä, kielenkäyttäjien suussa ja kirjoituksessa.

Kuvien kyseessä ollessa ”oikeiden” merkitysten määritteleminen voi olla perinteistä tekstiä vaikeampaa. Filosofi Roland Barthes on sanonut, että kuvat ovat liian polyseemisiä eli monimerkityksisiä antautuakseen analyyseille ja määrittelyille.

 

Kuvien monitulkintaisuus johtaa myös monenkirjaviin konnotaatioihin eli sivumerkityksiin, kuten munakoisoemojin tapauksessa. Toisaalta muistan, että 70-luvulla, kun mummu kertoi panevansa tukkaansa papiljotit, ei naurusta ollut tulla loppua. Kyllä sanoillekin konnotaatioita löytyy.

Mummun papiljoteista tulee mieleen toinen filosofinen ajatus: hyväntahtoisuuden periaate. Hyväntahtoisuuden periaatteella tarkoitetaan sitä, että tekstin sisältämiä ajatuksia ja ilmauksia on pidettävä mielekkäinä, jos tulkitsijalla ei ole syytä epäillä niiden mielekkyyttä.

Kukaan meistä lapsista ei (nauruun tikahtumaisillaankaan) arvellut mummun viittaavan tukkapuheellaan alapääjuttuihin. Olenkin päättänyt, että sen sijaan, että yritän epätoivoisesti pysytellä alati kasvavan emojiston kyydissä, luotan viestieni vastaanottajien hyväntahtoisuuteen.

Minun munakoisoihini saa kaikin mokomin soveltaa hyväntahtoisuuden periaatetta. Hihittelykään ei haittaa.

 

Kirjoittaja on englannin, ranskan ja kuvataidekasvatuksen maisteri sekä kielenkääntäjä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .