Kielijuttu: Murhanhimoisessa turistikartassa on pelottavia paikannimiä – mutta miten kuolema-alkuiset paikat liittyvät lohikaloihin?

Karttakeskus julkaisi kesän kunniaksi julmia paikannimiä esittelevän, suorastaan murhanhimoisen turistikartan. Nimenä sillä on Murhasaaria ja muita julmia paikannimiä Suomesta. Kartta on tehty yhteistyössä Kotuksen Nimiarkiston kanssa, ja se on suorastaan täynnä pelottavia paikkoja kuten Kalmasaari, Murhakallio, Myrkkysaari, Piiankuolema ja Aimontappo. Nimiarkiston kokoelmiin on tallennettu lukuisia selitystarinoita näissä paikoissa sattuneista julmuuksista ja siten nimien syntyä selittävistä tapahtumista.

Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin synkkää kuin kesähuviksi tarkoitettu kartta antaa ymmärtää.

Monet nimenselitystarinat ovat syntyneet paljon myöhemmin kuin itse nimi, eikä nimien oikeaa alkuperää enää tunneta. Esimerkiksi paikannimien tappo ei yleensä viittaa tappamiseen, surmaamiseen tylpällä esineellä. Tappo näissä nimissä ei liity myöskään viljan tappamiseen eli puimiseen tai pellavan tappamiseen, sen pehmentämiseen loukuttamalla eikä edes naapurin Tapaniin.

Tappo tarkoittaa nimittäin myös humalatarhaa, humalakasvien muodostamaa kasvustoa. Salon Perniön Aimontappo sisältänee lisäksi henkilönnimen Aimo sijaan "aikamoista, varsinaista, isoa tai kelvollista" tarkoittavan sanan aimo.

 

Nimissä taajaan esiintyvä murhakin tarkoittaa murteissa ja siten myös paikannimissä "tavattoman isoa, valtavaa". Moni Murhavuori on erittäin jyrkkäseinämäinen ja korkea. Maastonmuotojensa ja kokonsa takia murhiin viittaavat paikat ovat voineet ruokkia sekä mielikuvitusta että konkreettisia tekoja.

Vanhimmat Kuolema-alkuiset paikannimet taas ovat suurten ja syvien, lohikaloistaan kuuluisien järvien nimiä. Niihin sisältyy juuri arvokaloihin liittyvä muinaisen saamen kielen kalaa tarkoittava sana guolle ja sen taivutusmuoto guollem.

Kuoleman lähistöllä on usein toinen saamelaisuus, Elämä-alkuinen vesistönimi. Elämäjärvet viittaavat "ilmaan, ylimpään", vesireittiensä ylimpiin, latvajuoksuilla oleviin vedenkokoumiin. Se, että Elämä esiintyy Kuoleman lähellä, on vain varhaisen ja sittemmin väistyneen saamelaisasutuksen synnyttämää sattumaa.

 

Monia Kalmasaaria ja Kalmoniemiä on käytetty väliaikaisina hautausmaina varsinkin kelirikon aikaan. Vanhimmat niistä ovat kuitenkin pitkään käytössä olleita pysyviä kalmistoja, jotka voidaan hautaustavan perusteella tulkita kristillisiksi ruumishautauksiksi.

Riitaan, metelöintiin ja viholaisiin viittaavat nimet ovat lähes aina rajariitojen ja maanomistuskiistojen jälkiä, ja ne ajoittuvat usein keskiajalle, jolloin entisistä erämaista alkoi tulla oikeudellinen maanomistuskysymys. Rajuja rajariitoja on käyty aina isoonjakoon asti.

Kaikkein mielenkiintoisimpia näistä ovat Meteli-nimet, jotka useimmiten liittynevät myöhäisrautakautisiin tai varhaiskeskiaikaisiin sotiin, katolisen lännen ja ortodoksisen idän valtapyrkimyksiin. Meteli-nimet ovat synnyttäneet suoranaisen leegion tarinoita meteleistä ja jatuleista, kahdesta tarunomaisesta jättiläiskansasta, jotka taistelivat keskenään.

Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja nimistöntutkija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .