Kimmo Hakola – Akseli

Nykyoopperaa on joskus motiskeltu melodian puutteesta. Kimmo Hakola hätkäytti taannoin säveltämällä Jorma Hynniselle satsin romanttisia Kivi-lauluja, joissa vanhahtava melodia oli kunniassaan.

Akseli-monologiooppera ei jatka aivan samalla linjalla, vaikka kuulijaa ei liian vaikeilla sävelkuluilla vaivatakaan. Hakolan sävellyspaletti on silti moderni, toki useaan suuntaan viittaava, ja muutamia melodioita jää mieleen kerta kuulemalta. Yhtenä hittinä voi pitää kansanlaulumaista teemaa, jossa Akseli muistelee kurkkumätään kuollutta tytärtään. Kohtaus on hyvin koskettava. Kansanlaulumaisuus kuuluu paikoin muuallakin, mikä liittyy teemaan luontevasti.

Akselin kamariorkesterin kokoonpano on hyvin mielenkiintoinen. Kun mukana ovat lyömäsoitinten lisäksi muun muassa harppu ja kantele, kirkas rytminen orkestraatio on toimiva lähtökohta. Rytmisyyttä riittää lähes koko runsaan tunnin mittaisen oopperan ajan, ja orkestraatio on kauttaaltaan kekseliästä ja moniulotteista. Kapellimestari Ville Matvejeff johti ensi-illan tarkalla ja täsmällisellä kädellä.

Oopperan lavastus on jo tilan takia lähinnä viitteellinen vanerisine päreineen, mutta valoilla saliin saadaan riittävää elävyyttä.

Ohjaaja Vilppu Kiljunen pistää Jorma Hynnisen liikkumaan ympäri näyttämöä. Hynninen eläytyy todentuntuisesti librettoon ja oopperan seitsemään Akseli Gallen-Kallelan elämänhetkeen. Lastut lentävät näyttämöllä sananmukaisesti, kun Hynninen käyttää kirvestä ja laulaa, samanaikaisesti totta kai.

Jos Hynninen saa esittämisestä täyden kympin – köyden vetäminen pantomiimillakin onnistuu vaivattomasti – laulusta entinen kansakoulunopettaja ja sittemmin oopperalavojen mahtimies saa yksitoista. Hynninen ääni on edelleen häkellyttävän hyvässä kunnossa. Se on tarkka ja voimakas. Tulkinta on kohdallaan ja sanoista saa selvää. Hynninen selviää vaativasta tehtävästään helponoloisesti, ja jokainen voi tykönään kokeille runsaan tunnin laulamista lähes ilman taukoja.

Vaikka Hynninen onkin luopumassa suurista rooleista, toivottavasti hänen ääntään kuullaan vielä pienimuotoisemmissa konserteissa. Akselin loppuyllätys on Gallen-Kallelan tunnetuimpiin kuuluvan maalauksen Ad Astran kuvaaminen elävällä henkilöllä. Päälle liimattua tai ei, mutta elämän loppuessa taide elää. Sehän se viesti on.

Sävellys: Kimmo Hakola: Libretto: Pekka Hako. Ohjaus: Vilppu Kiljunen. Kapellimestari: Ville Matvejeff. Baritoni: Jorma Hynninen. Ad Astra: Karoliina Laitinen, Ad Astra. Kamariorkesteri Avanti. Tuotanto: Suomalainen kamariooppera yhdessä Ateneumin kanssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.