Kirja-arvio: Ekopappi Pauliina Kainulaisen teos on matkaopas luonnon hengellisyyteen

Pauliina Kainulainen

Suuren järven syvä hengitys. Luontosuhde jakokonainen mieli.

Kirjapaja 2019. 336 s.

Pohjoiskarjalaisen teologian tohtorin, ekopapin ja Kohtuusliikkeen aktivistin Pauliina Kainulaisen uutuusteos Suuren järven syvä hengitys korostaa jo johdannossaan ihmisen mielen muutosta, joka on ainoa keino päästä pois tuhoavista riippuvuuksista. Vain siten voidaan estää luonnon holtiton tuhoaminen.

Kun luonnon pyhyys ja sen koskemattomuus tunnustetaan, päästään ykseydellisyyteen, jossa elämän arki ja iätön syvyys ovat yhtä. Mietiskely ja jokahetkiset valinnat ovat tässä tärkeä keino.

Kainulaisen oma sielunmaisema koostuu itäsuomalaisista järvistä ja metsistä. Jo lapsena pohjoissavolaisessa maatalossa hän koki luonnon pyhyyden. Myöhemminkin äkillinen haltioituminen luonnossa on se peruskokemus, joka auttaa näkemään syvälle luontoon ja olemaan yhtä sen kanssa. Nyttemmin Pohjois-Karjalan Pielinen, Höytiäinen ja Koli ovat muodostuneet Kainulaiselle pyhiksi paikoiksi.

 

Kainulainen ei tyydy pelkkään fiilistelyyn. Kansalaisaktiivina hän on toiminut niin Pohjois-Karjalan uraanikaivosten vastaisessa liikkeessä kuin Talvivaara-mielenosoituksessakin. Tosin näissäkin yhteyksissä hän muistuttaa kohtuullisuudesta ja varoittaa aggressioista mielenilmauksissa.

Kainulaisen kaikupohja on laaja. Hänellä on yhteyksiä Saamenmaahan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Vienan Karjalaan. Hänen mukaansa syvyyden kaipuuta on tarpeen kuunnella erityisesti siksi, että kristinuskoa uhkaa jatkuvasti pystyyn kuoleminen ja jäykistyminen opin tai moraalin vartioimiseksi.

Kainulainen kysyykin: ”Miten kirkkoni voisi kohdata varjonsa, tunnistaa ja tunnustaa sen ja kulkea eteenpäin kokonaisempana?” Hän vastaa, että ehtoollisen mysteeriluonnetta arvostetaan nykyisin, homoseksuaalien halveksunnasta on sanouduttu irti, ja yleensäkin suhtautuminen seksuaalisuuteen on avarampaa kuin ennen. Välitön yhteys luontoon tavoitetaan kylvösiunauksessa, sadosta kiittämisessä ja metsäkirkossa.

Teoksen loppuosa on omistettu avoimelle keskittymiselle, olipa kyseessä rukous tai Raamatun lukeminen. Annetut ohjeet eivät kuitenkaan ole kaavamaisia, ja niiden antamisessa Kainulainen noudattaa samaa lempeyttä kuin koko teoksessakin, joten myöskään ei-kristityn ei tarvitse vaivaantua niiden parissa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .