Kirja-arvio: Elizabeth Stroutin episodiromaani Kaikki on mahdollista ruotii synkkyyksiä, joista edeltävä romaani antoi vihiä

Elizabeth Strout

Kaikki on mahdollista

Suom. Kristiina Rikman. Tammi 2019. 261 s.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: tarinoissaan kärsimyksestä kauneutta huuhtovan yhdysvaltalaiskirjailija Elizabeth Stroutin (s. 1956) kohdalla otti aikansa tavoittaa suomalainen lukijakunta.

Stroutin kehuttu esikoisromaani Amy and Isabelle (1998) käännettiin melko pian tittelillä Pikkukaupungin tyttö (2001). Teos jäi täällä vähälle huomiolle.

Vuonna 2008 julkaistu romaani (tai kertomuskokoelma) Olive Kitteridge sai Pulitzer-palkinnon, ja siitä sovitettiin laadukas tv-sarja. Nimirooli toi Frances McDormandille Emmyn, joka liitti hänet harvalukuiseen joukkoon näyttelijöitä (muun muassa Ingrid Bergman, Jeremy Irons, Al Pacino, Helen Mirren), joille on myönnetty sekä Oscar että Emmy kuin myös teatteritaiteen Tony-palkinto.

Olive Kitteridgeä ei ole vieläkään suomennettu, mutta tv-sarjan menestys varmaankin edesauttoi Stroutin Nimeni on Lucy Barton -romaanin päätymistä Tammen Keltaiseen Kirjastoon.

Viimevuotisen lukupiirisuosikin sisarteos Kaikki on mahdollista vie tarinan sinne, minne Nimeni on Lucy Barton newyorkilaisesta sairaalavuoteesta tavan takaa viittasi: Amgashin maalaiskaupunkiin Illinois’n osavaltioon.

Amgash on siis fiktiivinen pikkukaupunki Keskilännessä. Illinois’sta löytyy kuitenkin sitä vastaava Wabashin piirikunta, jossa vuoden 2016 vaaleissa Donald Trumpin äänisaalis oli 74,8 prosenttia ja Hillary Clintonin 21,2 prosenttia. Illinois’n suurimmassa piirikunnassa Cookissa (Chicago) luvut menivät päinvastoin: Clinton 74,4, Trump 21,4.

Toisin sanoen Stroutin luoma maissi- ja soijapapupeltojen Amgash edustaa syvästi kahtiajakautuneessa nykytilanteessa unohdettujen köyhää ja kipeää Amerikkaa.

 

 

Nimeään myöten moniselitteinen Kaikki on mahdollista koostuu yhdeksästä toisiinsa linkittyvästä kertomuksesta. Kokonaisuutta voi kutsua episodiromaaniksi. Strout käytti samaa kerrontatekniikkaa Olive Kitteridgessä. Historiallinen esikuva on Sherwood Andersonin juhlavuosiklassikko Winesburg, Ohio (1919), suomennoksena Pikkukaupunki (1955).

Kaikki on mahdollista kuvaa henkilöitä, joita Lucy Barton ja hänen etäinen äitinsä mainitsivat keskusteluissaan sairaalassa. Edeltäjänsä niukkuudesta kummunnutta latautuneisuutta Strout ei nyt laveammalla pensselillä aivan saavuta, ja on helppo ymmärtää lukijoita, joille Stroutin ankaraääninen fiktio katkerine henkilöineen tuntuu elämännäkemykseltään turhan ikävältä.

Ikävyydestä on silti mahdollista saada lohtua ja toivoa. Kaikesta kamaluudesta huolimatta rakkaus ei katoa ihmisistä. Karmeiden traumojen, arkijulmuuden, aviorikosten ja häijyn juoruilun takaa pilkottaa myötätuntoinen maksiimi: jokainen ihminen on kertomuksen arvoinen.

Suomentaja Kristiina Rikman on onnistunut jälleen kerran hyvin. Hänelle voi povata lisää töitä Stroutin kirkkaan proosailmaisun parissa: Olive Kitteridgen tarina jatkuu lokakuussa ilmestyvässä teoksessa Olive, Again.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .