Kirja-arvio: Elton Johnin lahjoilla on varaa pelleillä – Tenho Immonen rakentaa tarkasti tuotantoon paneutuvan menestyjämuotokuvan

Tenho Immonen

Elton John. Mestari

Into 2018. 323 s.

Jos useat muutkin aikakauden pianosuosikit sykähdyttivät 50-luvulla englantilaista koulupoikaa Reggie Dwightia, kuuluivat rock´n´roll -pianistit Little Richard ja Jerry Lee Lewis heistä ylivertaisiin.

Soittajana monipuolisen lahjakas Reg pääsi Kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan.

Enne tai ei, tulevan Elton Johnin urasta oli muotoutuva vähintään ”kuninkaallinen” – musiikillisesti ja kirjaimellisesti. ”Elton sai faneikseen kaikki pikkulapsista kuningataräitiin”, Tenho Immonen kirjoittaa.

Bluesilla, soulilla ja rock´n´rollilla yhtyeissä esiintynyt ja pianistina pubissa sooloillut nuori Reggie oli hillitty, hiljainen ja yksinäinen. Elton Johnina hänen elämän­urastaan kehkeytyi päinvastainen: räiskyvä, prameileva, joskaan ei vailla tuskaisia vaiheita.

Immonen käy tarkasti läpi Elton Johnin ja hänen rinnallaan varsinkin tämän tekstintekijän Bernie Taupinin vaiheet alkaen The Beatles -vaikutteista ja jatkuen matkana, jonka taiteellisviihteellinen vaihtelevuus on häkellyttävä.

Jo debyyttialbumi Empty Sky (1969) kiinnitti huomiota musiikilliseen liikkuvuuteen ja variointiin. Kaupallisesti levy oli yksi suhteellisen harvoja Eltonin uran pettymyksiä, mutta vielä samana vuonna hän sävelsi 10 minuutissa Your Songin. Tuleva ikivihreä aloitti kakkoskansion, joka jo melko lailla poikkesi esikoisalbumista.

Parhaillaan kolmevuotista maailmankiertuetta aloitteleva Elton John on hätkähdyttänyt musiikilla, teatraalisella esiintymistavalla ja ylilyövillä ulkoasuilla.

Hän on pukeutunut lavalle mm. Mozartiksi, Aku Ankaksi ja Tina Turneriksi. 50-vuotissyntymäpäivilleen hän saapui peruukissa, jonka massiivisuus vaati kuorma-autokuljetuksen. Samana vuonna Elton soitti prinsessa Dianan hautajaisissa miljardille tv-katsojalle klassikkonsa Candle In The Wind.

Jos taiteilija vastasi aikanaan pianoballadien nousevaan trendiin, hänen uraansa kokonaisuutena leimaa suunnaton kirjavuus ja sen mukainen ennakkoluulottomuus ja ahkeruus. Jo 1971 levytysura kävi Immosen mukaan ylikierroksilla. Madman Across The Water oli Elton Johnin viides albumi puolessatoista vuodessa.

 

Elton Johnin nallekarhuolemukseen ja pelleilyyn ei ehkä helposti miellä karismaa. Nousu popin komeetaksi tapahtui silti rakettina, ja alus on vuosikymmenet kiitänyt enimmäkseen radallaan – hyvin usein yhteistyössä alan legendojen kanssa.

Elton John liikkuu hauraista balladeista mahtaileviin ja raskaisiin orkestrointeihin, soulista countryyn, jazzista discoon, glam rockiin, hard rockiin, rock´n´rolliin, miltei mihin vain, virsiinkin.

Vakavailmeisten levyjen (kuten Madmanin) jälkeen hän vaikkapa halusi hauskuutella. Jos 1972 ilmestynyt Honky Château sisältää surumieltä ja pelkistyksiä, se yhdistyy myös brittiläiseen music halliin ja huumoriin.

Taupinin sanoitukset ovat olleet elokuvallisia, monesti mytologiaa, runouden klassikkoja tai Amerikan historiaa ja kulttuuria heijastavia sekä myös sisäänpäin kääntyneitä ja vaikeita. Popmusiikillinen herkkyys muutti niitä jo 70-luvulla yksinkertaisemmiksi.

Omien melodisten linjojensa ympärille Elton John kehitteli Taupinin teksteihin sopivia ainutlaatuisia vanhojen ja uusien ainesten sekoitelmia. Juuri 1970-luku oli hänelle varsinainen kulta-aika.

Viiden albumin jälkeen brittimestari oli kuuluisin rocktähti USA:ssa.

Maailmanlaajuisesti uran huippuna pidetty albumi Goodbye Yellow Brick Road (1973) on myynyt yli 31 miljoonaa kappaletta. Sillä soi mm. Candle In The Wind, konserttien vakiohymni mm. Your Songin ja Danielin ohella.

Uutta ja ajatonta materiaalia on ilmestynyt jatkuvasti ja vauhdikkaasti mukaan lukien myös musikaali- ja elokuvatuotannot. Monet albumit, ei vähiten Captain Fantastic And The Brown Dirt Cowboy, myivät jo ennakkoon ällistyttäviä määriä. Captainin ilmestymisvuonna 1975 joka 50:s maailmalla myyty albumi oli Elton Johnin levy.

Hänet tunnetaan myös jalkapallointoilijana. Kotijoukkue Watfordin menestys nousi tietyssä vaiheessaan 70-luvulla räjähtämällä kuin Eltonin – seuran puheenjohtajan ja tukijan – musiikkiura.

Jalkapallon lisäksi häneltä riittää ennätyspotkua hyväntekeväisyyteen, pääosin aidsin vastaiseen työhön. Nuukuus ei tosin ole vaivana myöskään ökytalojen ostossa ja pakkomielteiseltä vaikuttavassa shoppailussa.

Viimeksi mainittuun voi liittyä sisäistä epävarmuutta, joka 1980-luvulla vei Eltonin katastrofia hipoviin päihdeongelmiin. Hän selvisi monia kollegoita paremmin. Homoutensa hän taas käänsi niin julkkiskuvan kuin tasa-arvoajattelun ja kai uransakin voitoksi.

Jyväskyläläinen Tenho Immonen on erittäin vakuuttava rockkirjailija. Detaljien runsaus, ei vähiten levyesittelyjen kattavuus tekee kirjasta vähintään fanien peruslukemistoa. Äänitteitä ja konsertteja koskevat kannanotot ovat tiukkaa asiaa. Myöntyminen paikoittain subjektiivisempaan ja emotionaalisempaan otteeseen ei ehkä olisi haitaksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .