Kirja-arvio: Hannu Mäkelä tarjoaa Venäjä-osaamista kotikäyttöön

Hannu Mäkelä

Krimiturkkinen karhu

Kirjapaja 2018. 187 s.

Hannu Mäkelän tuotanto on valtava, yli 200 nimikettä romaaneja, tietokirjoja, runoja, lastenkirjoja, kuunnelmia ja näytelmiä. Viime vuosina kirjailija on liikkunut teemallisesti paljon Venäjällä, esimerkiksi teoksissa Venäjää aikuisille (2012) ja Pushkinin enkeli (2013). Krimiturkkinen karhu on jatkoa näille Venäjä-kirjoille.

Venäjä-osaamista on monenlaista, tutkimusta, kielellistä, kaupallista ja kulttuurista. Valitettavasti Venäjä-tutkimuksen popularisointia on kovin vähän, ja aivan liian usein englanniksi ilmestyneet tietokirjat jäävät vain pienen piirin käyttöön.

Siksi on paljon helpompaa tarttua kaunokirjallisuuteen ja vaikkapa Rosa Liksomin, Arvo Tuomisen tai Hannu Mäkelän mietteisiin Venäjästä ja venäläisistä.

Krimiturkkisen karhun tarinoissa sekä venäläinen arki että ihminen, kaikkine ominaisuuksineen tai omituisuuksineen, on selvästi keskiössä.

Mäkelä vaeltelee venäläisen vaimonsa kanssa ja tarkkailee ympäristöään milloin Pietarissa, milloin Sotsin lähistöllä, josta vaimo on kotoisin. Osansa saavat niin ”babulja” eli anoppi kuin vaimon muukin suku ja ystäväpiiri.

Eletään aivan viime vuosia, ja välillä kertoja ottaa vahvasti kantaa myös Suomen median negatiiviseen Venäjä-uutisointiin, ennakkoluuloihin ja vähäiseen osaamiseen. Kesken kaiken kirjoittamisrauhan räjähtää pommi Pietarin metrossa, ja seuraavan tarinan aihe on heti käsittelyssä. Kirjailija ei turhia aikaile, koska melkein lähietäisyydellä sattuu olemaan.

Mäkelä on ilmeisen hyvä kuuntelija ja sivusta seuraaja, myös ihmisarvon ja inhimillisyyden julistaja.

Aivan häkellyttävän hieno on kertomus Saisiko olla kupillinen teetä? vanhan naisen teenvalmistuksesta. Henkeä haukkoen lukee myös kummallisia rakkaustarinoita tai vaikkapa kertomuksia Ikoni, Kipsi ja Suuri pieni mies.

Välillä aiheet ovat kuin hakusessa, mutta utelias Venäjä-osaaja löytää aina punaisen langan.

Lukijan mieli muuttuu nostalgisen surulliseksi, kun huomaa kirjan alkulehdiltä nämä Mäkelän lauseet: ”Elämä jatkuu, paitsi vaimollani, joka täysin odottamatta kuoli elokuun lopussa 2017. Mutta sitä en tässä kirjassa onnekseni vielä tiedä”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.