Kirja-arvio: Helsinkiläis-irakilainen Hassan Blasim luo juurettomien pakolaisten tarinoista maailman, joka on tulvillaan makaaberia ja absurdia huumoria

Hassan Blasim

Allah99

Suom. Sampsa Peltonen. WSOY 2019. 328 s.

Kyvyttömyys asettua sodan kauhuista kärsivän henkilöhahmon asemaan lienee yleinen ongelma kaikkein empaattisimmillekin taiteen kuluttajille, koska raskas ja yltiövakava ilmaisu luo usein vieraannuttavan muurin lukijan ja teoksen välille. Jos sodan julmuudesta ei ole omakohtaista kokemusta, voi tuntua lähes mahdottomalta edes yrittää käsitellä sitä kertovaa teosta syvemmin.

Hassan Blasimin teokset ovat kuitenkin toista maata. Hänen häpeilemättömän makaaberi huumorintajunsa saa paradoksaalisesti tuntemaan syvää empatiaa hänen henkilöhahmojaan kohtaan ja samastumaan heidän absurdeihin pakkomielteisiinsä ja kohtaloihinsa. Hänen ensimmäinen romaaninsa Allah99 jatkaa aiempien novellikokoelmien tyylille uskollisena.

Teoksen kertoja Hassan on kirjailija-Hassanin tavoin Suomeen paennut irakilainen, joka päättää antaa juurettomille pakolaisille äänen Allah99-nimisen blogin muodossa. Hän matkustaa ympäri maailmaa keräten aineistoa mielikuvituksellisista tarinoista, jotka valitettavan usein saavat äkillisen ja groteskin lopun.

Blasimin novellikokoelmia vaivasi ajoittainen muodon, sisällön ja tematiikan yhtenäisyyden puute. Joskus ne tuntuivat kirjoitetun pelkästään shokeeraamisen vuoksi, joskus taas tarina itsessään ei välittänyt tarpeeksi hyvin sen alta kaikuvaa tunnetta. Allah99 on Blasimin aiempiin teoksiin verrattuna selvästi eheämpi ja kokonaisvaltaisempi teos.

Blasim yhdistää romaanin pirstaleisen ja kaoottisen muodon sen sisältämien tarinoiden tematiikkaan ja sanomaan erinomaisella tavalla. Vain vaivoin tukahdutettu vimma räjähtää lukijan silmille yllättävissä yhteyksissä luoden tunnelmaltaan raivoisan ja rikkaan maailman, jossa on elettävä mahdollisimman intensiivisesti, sillä seuraavana päivänä saattaa olla jo räjähtänyt itsemurhapommituksessa.

Romaanihenkilöiden kohtaloissa korostuu kaksinkertainen juurettomuus niin kotimaahansa ja -kulttuuriinsa kuin eurooppalaiseen maailmanmenoon, johon he ovat joutuneet sopeutumaan. Blasim onnistuu käsittelemään erityisen ajankohtaista aihetta monipuolisesti takertumatta helppoon ja yksinkertaistavaan tapaan asettaa pakolaisten traagiset kohtalot osaksi saarnaavaa ja yksinkertaista poliittisesti kantaaottavaa viestiä.

Islam tai sen kritiikki ei ota liian suurta jalansijaa, vaan uskonto näyttäytyy lähinnä tragikoomisena ja vanhanaikaisena kuriositeettina, joka tarjoaa herkullisen taustan hulvattomille tarinoille.

 

Juonellisesti irrallisten tarinoiden rinnalla kulkee romaanin yhteen nitova sähköpostiketju, jossa ruoditaan romanialais-ranskalaisen Emil Cioranin synkeän humoristista filosofiaa. Ciorania kannattaa lukea romaanin rinnalla vahvistaakseen sen kaoottista tunnelmointia. Nihilistinen fatalismi ja karnevalistinen elämänilo eivät sulje toisiaan pois, vaan pikemminkin kietoutuvat yhteen toisiaan täydentäen.

Romaanin kielenkäyttö on intertekstuaalisine viitteineen moniulotteista ja vivahteikasta. Vaikken arabiaa osaakaan, Sampsa Peltosen suomennos vaikuttaa erinomaisen taidokkaalta ja välittää teoksen leikittelevyyden onnistuneesti lukijalle.

Allah99 on monessa mielessä vallaton teos, joka tarjoaa lukijalleen niin villejä välähdyksiä, että niiltä haluaa sulkea silmänsä – lopulta nauraakseen niille.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .