Kirja -arvio : Henkilöistä tiedetään vähän, mikä lisää Tiina Rajamäen novelleille ominaista arvoituksellisuutta

Tiina Rajamäki

Vieras maisema

Teos 2018. 139 s.

Sivullisuuden teemalle rakentuva perinteinen tunnelmanovelli voi ainakin Tiina Rajamäen esikoiskirjassa lajina hyvin. Sisällöllisesti tämän tyypin teksteille on aika tavanomaista, että elämänkulkua tarkkaillaan paikkoihin ja esineisiin liittyvinä muistoina sekä tärkeinä koettujen ihmisten jälleentapaamisina. Rajamäellä on lisäksi omintakeinen kyky kytkeä ollut ja mennyt paitsi tarkasti myös ovelan huomaamatta toisiinsa.

Kun kohdataan ajan päästä uudestaan, suhteeseen siis usein asennoidutaan yksinäisten tuntojen kautta. Suoraa vuorovaikutusta Rajamäki kuvaa pikemmin väistönä kuin törmäyksenä. Silti kontaktit näyttävät ratkaisevan jotain; vähintäänkin sen että entisen elämän tavoittamattomuus tulee hyväksyä.

Varjot-novellin nyrkkeilyottelussa vaaditaan lähituntuma ja samalla varovaisuutta, välimatka. Enemmän kuin voitosta kysymys teksteissä onkin siitä, että osaa irtautua ihmissuhteiden kipupisteistä ymmärtämään realiteetteja illuusioiden takana. ”… kuin silppuriin lentäneet valkoiset linnut olisivat leijailleet taivaalta alas”, todetaan Naapuri-novellissa.

Muistojen traumat kääntyvät uutta paljastaviksi näkökohdiksi muun muassa Sofian ääriviivoissa. Yllättävässä asetelmassa – piirustuskoulun mallina – minäkertojalle kohtalokas nimihenkilö kirjaimellisesti riisutaan häneen aiemmin yhdistetystä kaikkivoipaisuudesta.

Paradoksit vaikuttavat. Kassandrassa opettaja todistaa terroristiuutisten järkytyksen tyttöoppilaassa, kun tämä jatkaa taukoamatonta kasvojensa meikkaamista. Suojaa uhkalta ja peloilta Rajamäki kuvaa myös sukulaissuhteissa, kuten niminovellissa aution ja pelottavan maiseman vertauskuvallisissa kehyksissä sisarusten Islannin-matkalla.

Eläinmotiivi on keskiössä novellissa Hälsning från Linköping. Siinä kissa, mytologiassa yleensä sekä rakastettuna että negatiivisena pidetty symboli liittyy yksinäisyyteen ja tuottamansa kiintymyksen vuoksi jälleen paradoksiin, läheisyyteen.

Valaisevimmilleen etäisen ystävyyden energia muuntuu, kun esperanton, periaatteessa yhteisen mutta yhteyksiltään hiipuneen kielen tuomat muistot roihahtavat elämänkipinää ilmaisevaksi paritanssiksi novellissa Susanna.

Henkilöistä tiedetään vähän, mikä lisää novelleille ominaista arvoituksellisuutta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .