Kirja-arvio: Humoristisen tosi kuvaus taiteilijaelämästä

Taiteilija Klingsor

Kaikki alkoi siitä, kun Klingsor lähetettiin suon laidalle katsomaan, joko vadelma kukkii niin kuin sen siihen aikaan piti. Tällä matkalla hän löytää ”synnynnäisen, omalaatuisen muodontajunsa ansiosta” vinoon sahatun kuusenkannon päältä juomalasin. Tämä kummallinen lasi on aikojen saatossa ryhdistäytynyt ”kuten pelargonit ryhdistäytyivät saadessaan vettä”. Sillä hetkellä hänestä tulee taiteilija.

Taiteilija Klingsor on tinkimätön oman tiensä kulkija. Hän maalaa saman taulun uudelleen ja uudelleen, hän tahtoo muuttaa maailmaa. Hän on kokenut ilmestyksen, joka näyttäytyi hänelle lasin muodossa, ilman ilmestystä kukaan ei voi olla taiteilija. Pohjakankaina toimivat suvun vanhat käärinliinat, joihin esi-isä Ukkoklingsor aikoinaan kietoi seudun vainajat arkkuja nikkaroidessaan.

Kirjeopiston kurssista alkaneet taideopinnot johtavat taidekouluun ja vievät lopulta maailmalle. Pariisiin Klingsor matkustaa tuholaisten torjuntatyöstä saamallaan palkalla.

Mutta kävikö hän todellisuudessa Pariisissa, jää arvoitukseksi. Entä minkä uhrin taide lopulta vaatii häneltä, ja mikä onkaan kaiken uurastamisen lopputulos?

Ruotsalaisen Torgny Lindgrenin romaanissa ei ole mitään ylimääräistä.

Jokainen sana on tarkkaan harkittu, kuin kirkasta valhetta, joka samaan aikaan näyttää todellisuuden niin paljaana ja totena, että sen äärellä huohottaa ihastuksesta. Teoksen alkulehdiltä saakka kokee todellisuuden toisin heräämisen, esineiden ylösnousemuksen.

Huumori on syvää ja rakentuu yksinkertaisen tavallisen elämän hätkähdyttävistä havainnoista. Replikointi on loistavaa. Lindgren kirjaa tapahtumia ylös kuin lapsi, järkeilemättä, samaan aikaan kirkas havainnointi on elämänviisautta tulvillaan.

Romaani on yhtä aikaa hulluttelua ja syvää todellisuutta, naurettavaa ja totisinta totta. Maailmasta, taiteesta ja menestymisistä tehdään pilaa. Samalla elämä näytetään rujon kauniina ja juuri niin paljaana kuin se todellisuudessa on.

Lindgrenillä on taito kirjoittaa väittämiä, joiden kanssa läikähtää syvä yksimielisyys. Seuraavalla hetkellä tunteekin tulleensa huijatuksi, joka yhtäkkiä muuttuu helpotukseksi. Asetelma on tulvillaan vaihtoehtoja, joiden totuus jää pimentoon niin kuin se oikeassa elämässä jää.

Sanalla sanoen Lindgren on kirjoittanut jälleen kerran mestariteoksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.