Kirja-arvio: Iskelmäkentän todellisuus

Liisa Talvitie

Matti Esko – Valtakunnan Rekkamies

Docendo 2017. 175 s.

Matti Esko, syntymänimeltään Matti Eskonniemi, on suomalaisen iskelmän puurtajia. Keikat on hoidettu, lööpeissä ei ole sekoiltu. Uutuuselämäkerrassa Matti Eskosta välittyy päällimmäisenä siks’ oon mä suruinen -henkinen taiteilijuus, arvostuksen ja tunnustuksen kaipuu.

Kun kirjoittaja Liisa Talvitie luettelee Matti Eskon tunnetuimpia hittejä, Jennie, Jennie, Lumikenttien kutsu, Trasselijussin salsa, Yksin, Lämmin hellä pehmoinen, on myönnettävä, etten osaisi viheltää niistä ensimmäistäkään, vaikka olen kirjoittanut kevyestä musiikista jo 80-luvulta. Rekkamiehen toki tiedän.

En ihmettele, jos se kertomus pitää paikkansa, että Matti Esko esittää kappaleen joskus useita kertoja illassaan. Näitä keikkoja hän tekee Suomen pubeissa taustanauhojen kanssa, itse roudaten, kuten Liisa Talvitie osoittaa.

Valtakunnan rekkamies muistuttaa suomalaisen iskelmäkentän todellisuudesta. Kanonisoitujen, mediahuomiota saavien Loirien ja Kansojen lisäksi maahan mahtuu yksinäisiä susia, jotka huolehtivat, että Suomen kansa kuulee perjantai- ja lauantai-iltoina elävää musiikkia. Tai siis ainakin lauluosuuksien puolesta elävää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.