Kirja-arvio: Jyväskylän menestyneimmän rockyhtyeen jäsenet olivat "ihan tavallisia ja kaikin puolin asiallisia" – niinpä känniurpoilun kuvaus jää kiitettävän vähiin Mikko Lundellin historiikissa

Mikko Lundell

Miljoonasade

Like 2019. 413 s.

Jälkikäteen asiat näyttäytyvät aina kovin selkeinä. Tietenkin Miljoonasateesta tuli menestys! Otetaan Matti Nurron melodiantaju ja Heikki Salon taidot tekstittäjänä – mitä muuta siitä voisi syntyä kuin hittejä?

No, kuten Mikko Lundellin Miljoonasade-historiikista käy ilmi, olihan siinä jokunen kompastuskivi matkalla. Yhtyeen jäsenet olivat levytysuran auetessa jo verrattain vanhoja, Salo lähes kolmekymppinen.

Yhtyeen keikkakuskin todistuksen mukaan Miljoonasateen jäsenet olivat ”ihan tavallisia ja kaikin puolin asiallisia”, video-ohjaaja Jukka Maunon mielestä ”melkein Mensan jäseniä”.

Tästä kohteensa ”kunnollisuudesta” johtuen Lundellin kirjassa on kiitettävän vähän rock-historiateosten tavanomaista känniurpoilun dokumentointia.

 

Miljoonasade on edelleen menestynein jyväskyläläinen rock-yhtye. Kirjassa käydään sen vaiheet läpi albumi albumilta. Kerrataan lähtökohdat, studiotyöskentely, levyn vastaanotto ja jäsenten omat näkemykset. Omia tulkintojaan Lundell ei esitä vaan pitäytyy neutraalin kronikoitsijan roolissa.

Tuottaja Janne Louhivuoren rooli ”Miljoonasateen George Martinina”, bändin kuudentena jäsenenä, tulee ansaitusti esiin. Osin sisä- ja osin ulkopuolisena Louhivuori esittää myös osuvia analyysejä Miljoonasateen kehityksestä.

Haastateltavien sitaatteja olisi muutamin kohdin voinut tulkita paremmaksi suomeksi. Aivoihin sattuu, kun Salo puhuu ”co-writtaamisesta” ja Louhivuori ”maindaamisesta”.

Bändit jäävät elämään musiikkinsa kautta, mutta historiikki palauttaa mieliin myös ulkomusiikilliset seikat. Yksi näistä on Miljoonasateen ajoittainen maailmanparannusaktivismi.

1990-luvun alussa yhtye keräsi rahaa brasilialaisen yanomami-heimon maiden suojelemiseksi. Kiinnostava yksityiskohta, joka Lundellin kirjasta ei käy ilmi, on se, että suojeluhankkeen vastustajiin Brasiliassa kuului silloinen kansanedustaja, nykyinen presidentti Jair Bolsonaro.

Miljoonasateella oli myös keikkailuun liittyvää kokeilunhalua. Se esiintyi uima-altaan pohjassa ja kuumailmapallossa. Etenkin vedenalaisen Rocktopus-konsertin tekniset haasteet olivat ilmeisiä ja niiden luovat ratkaisut hillittömiä.

 

Pääasian ohessa käy ilmi kiintoisia seikkoja lähihistoriasta. Esimerkiksi se, että Radio Keski-Suomi lähetti 30 vuotta sitten Ilokiven keikkoja suorina lähetyksinä. Nykyään Ylen alueradiotoiminta on huomattavan niukkaa.

Ylioppilastalo Ilokivi oli yhtyeelle keskeinen paikka. Siellä soitettu keikka poiki levytyssopimuksen. Hetken aikaa siellä oli myös bändin treenikämppä. Heikki Salon muutettua Kuopioon hän saattoi keikkareissujen päätteeksi nukkua Ilokiven aulassa – avaimet olivat unohtuneet taskuun kulttuurisihteeripestin päätyttyä.

Kultakauttaan Miljoonasade eli 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Sitten alkoi luovuuden ja innon hiipuminen, ja vuosituhannen vaihduttua uusia levyjä ei enää syntynyt.

Bändi jatkoi keikkailua, kunnes pisti pillit pussiin vuonna 2010. Kirjasta välittyy hyvin se apeus ja henkilösuhteiden kiristyminen, mikä vähittäiseen väljähtymiseen liittyy.

Tarinan kaareen saadaan kuitenkin vaadittu ylösnousemus. Miljoonasade koottiin uudestaan tv-ohjelmaa varten vuonna 2014. Kosketinsoittaja Olli Heikkinen, josta piirtyy muutenkin kuva tiukkana periaatteen miehenä, tympääntyi televisiomaailman lainalaisuuksiin ja erosi lopullisesti yhtyeestä. Tämä tuntuu kuitenkin puhdistaneen ilmaa, sillä muu bändi päätti jatkaa ja on sittemmin julkaissut yhden levyn ja levyttänyt toisen, joka julkaistaan tänä talvena.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .