Kirja-arvio: Kitarasankari kertoo elämästään – yhtyeenjohtaja ei lopulta paljoa eroa toimitusjohtajasta

Petri Silas

Alexi Laiho – Kitara, kaaos & kontrolli

Johnny Kniga 2019. 253 s.

Suomen vanhoillisemmissa rockpiireissä ei aina tiedostetakaan, kuinka arvostettu kitaristi Alexi Laiho, s. 1979, maailmalla on. Laiho nosti Children of Bodom -yhtyeensä vientituotteeksi ja itsensä soittimensa sankariksi, joka on päässyt amerikkalaisten kitaralehtien kansiinkin.

Musiikkitoimittaja Petri Silas on tehnyt Laihosta haastatteluelämäkerran, jossa Laiho kertoo minämuodossa oman ja yhtyeensä tarinan. Isän soittamasta Dire Straitsistä kiinnostuva espoolaispoika joutuu metallimusiikin pauloihin ja raivaa jo varhain elämästään muusikon urasuunnitelmien hidasteet.

Laihon puheenparsi on miehekkään mukaansatempaavaa Lemmy Kilmisterin omaelämäkerran tyyliin. Nuoruuden hölmöilyjä ja bänditoiminnan skismoja ja hankaluuksia ripottuu tekstiin sen verran, että flow pysyy sopivan töyssyisenä. Viha ja kiukkuisuus ovat tärkeitä polttoaineita.

Vaikka Alexi Laiho on siviilissä alkoholista ja jenkkiautoista pitävä rämäpää, on vientiyhtyeen keulakuvan elämä määrätietoista, pitkälle tulevaisuuteen aikataulutettua toimintaa. Yhtyeen rakentaminen vertautuu yhtiön rakentamiseen. Yhtyeenjohtaja ei lopulta paljoa eroa toimitusjohtajasta.

Laiho on epäpoliittinen hahmo, jota ei haittaa joidenkin arvostelema Israelissa tai Venäjällä soittaminen – metallikansa on metallikansaa kaikkialla. Yhden vaalikonekyselyn Laiho kertoo täyttäneensä elämänsä aikana. Kone tarjosi puolueeksi RKP:tä.

Brexit-kommenttikin saadaan: ”UK:n kohdalla kaikki pallot ovat ilmassa sen hevonperseen Brexitin takia. Saa nähdä, mitä koko hässäkästä tulee. It’s a bloody mess, mate.”

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .