Kirja-arvio: Kun lauselmat inhimillistyvät – eksyminen voi merkitä löytymistä Lauri Rikalan aforismi kokoelmassa

Lauri Rikala

Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti

Poesia 2018. 73 s.

”Totuutta koskien yksi, toinen jolla eletään.” Jyväskyläläisen Lauri Rikalan kokoelman tekstit kääntävät aforistisista ”totuuksista”, ajatelmista ja asioista esiin eloisia, eikä vähiten inhimillistä heikkoutta kuvastavia huomioita.

”Kaikuluotaus. / Valhe kiirii todessa / edestakaisin.”

”Ei tie vie pimeään, se vie valoon. / Eri asia haluammeko sitä.”

Aforismikokoelma kulkee filosofisten ja runollisten ajatusten ja tuntemusten välimaastoihin, eräänlaisiin ”sielullisiin” risteämiin, mietelauselmien ja tunteiden vuorokäyntiin.

Yksi havainto tuntuu jatkuvasti olevan ilmaistavissa ja koettavissa vähintään kahdelta eri puolelta. Eksyminen saattaa merkitä löytymistä ja esimerkiksi tulevaisuutta voi hakea menneisyydestä.

”Sielu etsii paikkaa jossa on sielu.”

Kirjasta löytyy ajattelevaa asennetta sekä sosiaalista huolta. Hiertäviä kohtia ovat yksityisen elämän ansat ja ihmisten välisten roolien ja tapojen kitka sekä moraalin monimielisyys.

Käsitteet ja käsitykset suhteellistetaan siis inhimillisten aspektien ja jos synkkyyden niin myös tahdon, emootion ja hengellistäkin sävyä omaavan toivon kautta.

”Sen jälkeen kun ei voi tehdä enää mitään, voi tehdä mitä vain.”

”Muistot täyttymättömästä ajasta kantavat lupauksen lunastuksestaan.”

Verraten tummaan yleiskuvaan Rikala vastaa myös koomisuudella, jossa on mustaa leikkisyyttä. Siihen taas kuuluu ihmislikeisyys, joka paikoin tuodaan esiin huumoriakin suoremman välittämisen sävyin.

”Rakkauslaulu, rakkaudesta itsenäistynyt maakaistale kenen tahansa kulkea hetki käsi kädessä.”

Kun suhde minuuteen ja ympäristöön vaihtelee tiiviistä ja läheisestä vuorovaikutuksesta etäiseen, on myös tämä esitettävissä saman asian kääntöpuolien kautta. ”Pelkkä on helpoin olla kun odottaa ystäviä. Yksin joutuu pitämään itseään yllä. Yhdessä ollaan yhdessä.”

”Kapinallinen on terve. Siipirikko haluaa lentää parven keskellä.”

”Joka haluaa vain itselleen, ei saa edes sille.”

Aforismien huomio kiintyy myös kirjoitukseen; kieleen kielenä tai tietokoneessa, jonka jälkiin törmää kirjassa muuallakin kuin rivissä: ”Mies 1, nainen 0.”

”Maailmaa tarkastellaan. Se on siis mennyt rikki.”

”Kun kone menee rikki, jäämme orvoiksi.”

”Kirjoittaminen on pukeutumista, tapa olla esteettinen.”

Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti, kuten Rikalan antoisan kokoelman otsikko sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .