Kirja-arvio: Lapin kulttuurin runsaudensarvi

Kulttuurimatkailijan Lappi -teos patoaa kansiinsa kokonaisen viriketulvan pohjoista kulttuuria.

Hanna Apajalahti

Kulttuurimatkailijan Lappi

Into 2017. 256 s.

Vaikka kuinka digidigiaikaa eletään, paperille painettu matkaopas ei ole häviämässä. Ja hyvä niin. Elämä on mennyt nykyään muutenkin niin näyttöjen tuijotteluksi, että kunnolla tehtyä matkakirjaa on kiva selata reissussa tai kotinojatuolissa.

Hanna Apajalahti on ottanut haasteellisen tavoitteen Kulttuurimatkailijan Lapissaan. Kirja lupaa esitellä Lappiin liittyvää kirjallisuutta, elokuvia, festivaaleja, arkkitehtuuria, kuvataidetta, käsitöitä, murteita, ruokaa, museoita, mytologiaa... Näin suuren runsaudensarven lähtökohta johtaa viehättävään viriketulvaan, jos kohta väistämättä pinnallisuuteenkin.

Aihepiirien sijaan Apajalahti on jaotellut kirjan kuntakohtaisesti. Ratkaisu on hyvä. Torniojokivarteen matkustavaa ihmistä kiinnostavat eri asiat kuin Sallassa tai Utsjoella.

Kittilän Kalervo Palsa -museo, Äkäslompolon Jounin kauppa, Pelkosenniemen Andy McCoy -patsas, Kemijärven Taivaan tulet -kierrokset, Inarin Papana-pub, maailman pienin jazzfestivaali Saijazz Sallan Saijan kylässä, Suomen kaunein tie ja Euroopan unionin pohjoisin alkoholiliike Utsjoella. Muun muassa tällaisia tärppejä saa.

Kulttuuri-ihmisten Lapeissa on eroja. On sodanjälkeisen rillumareikulttuurin Lappi, elokuvien Lappi, modernin saamelaiskulttuurin tekijöiden Lappi tai Andreas Alarieston, Reidar Särestöniemen ja Kalervo Palsan kuvataiteen Lappi. Näihin kaikkiin Hanna Apajalahti johdattelee.

Kevyt musiikki on kirjassa hyvin edustettuna. Lukija kiinnostuu esimerkiksi Utsjoella 1990 syntyneestä Niillas Holmbergistä, jonka monitaiteellisuus yltää myös kirjallisuuden ja teatterin puolelle.Enontekiöllä syntynyt Wimme Saari on luonnollisesti esillä.

Jään kaipaamaan Rovaniemellä lapsuudessaan ja nuoruudessaan vaikuttaneen Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen Tommi Liimatan laulujen Lappi-viitteiden huomaamista tai suomalaisen rockin yhden tunnetuimman Lapin-kävijän, Freud Marx Engels & Jungin Pekka Myllykosken pohjoiseen sijoittuvien tekstien esittelyä. Freukkareiden Nattasia katsomassa (Pekuulijenkka twist) on kuitenkin suomirockin vastine Rovaniemen markkinoille.

Hanna Apajalahden kirjallisuuspoiminnoista täytyy sanoa, että aikamoinen sukupolvenvaihdos ja paradigmanmuutos on tapahtunut, jos Lapin ja Lappi-aiheisesta kirjallisuudesta puhuttaessa ei tarvitse mainita Oiva Arvolaa, A. E. Järvistä tai Teno-jokivarresta kristallinkirkasta runoutta Lapin vuosinaan kirjoittanutta Pekka Kejosta. No, Samuli Paulaharju, Timo K. Mukka, Yrjö Kokko, Jorma Etto ja Jari Tervo ovat kuitenkin edelleen kaapin päällä, jonne hyvää vauhtia matkaa myös Lappiin vauhdikkaita romaanejaan sijoittava Mikko-Pekka Heikkinen.

Lapin arkkitehtuurista Apajalahti nostaa muun muassa Rovaniemen Alvar Aallot ja viime vuonna arkkitehtuurin Finlandian saaneen Aaro Arton Railo-urheilurakennuksen. Inarin kulttuuri- ja hallintokeskus Sajoksen Apajalahti valikoi Lapin modernin arkkitehtuurin huipuksi, asialla oululainen HALO-arkkitehdit.

Sellaiset Lapin arkkitehtuuriin liittyvät nimet kuin alkuperäisen, myyttisen Pohjanhovin suunnitellut Pauli Blomstedt ja matkailuarkkitehtuuria eri puolille maakuntaa ahkeroineet Väinö Vähäkallio, Aulis E. Hämäläinen ja Jouko Ylihannu eivät kirjaan ole mahtuneet. Mutta paljon on, tälläkin sihdillä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.