Kirja-arvio: Marginaaliset mellastajat

Pienet äärioikeisto-ryhmittymät toimivat sinnikkäästi kylmän sodan aikana Suomessa.

Tommi Kotonen

Politiikan juoksuhaudat. Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana.

Atena 2018. 273 s.

Äärioikeistolaiset liikkeet harjoittivat Suomessa kylmän sodan vuosina verhottua ja pienimuotoista mutta hyvin sitkeää toimintaa, jolle löytyi aina jatkajia. Jotkut ryhmittymät toimivat salatusti ja varsinaisesti organisoitumatta, toiset järjestäytyivät virallisiksi puolueiksi, ja muutamat saivat näkyvää julkisuutta tempaustensa johdosta.

Jyväskylän yliopiston tutkijan Tommi Kotosen historiakirja antaa monisävyisen kuvan mainitun ajan suomalaisista äärioikeistoliikkeistä. Siinä ovat mukana 1940- ja 1950-luvuilla kommunisminvastaista terroria muun muassa pommiattentaateilla harjoittaneet nuorukaiset, 1970-luvulla muutaman vuoden ajan toiminut vastarintajärjestö Pohjantähti, puolueet kuten Suomen Työväen Rintama ja henkilöt, joista tunnetuin lienee Pekka Siitoin.

Siitoimen Isänmaallinen kansanrintama -puolueen esiintyminen natsi- ja fasistihenkisissä univormuissa herätti huomioita. Terrorisävyinen toiminta usutti jopa presidentti Kekkosen välittömään kehotuksen oikeustoimista.

Äärioikeistoliikkeet aiheuttivat marginaaliluontoisuudestaan huolimatta ainakin jonkin verran riesaa viranomaisille ja vasemmistolaisille.

Kotonen tuo esiin suojelupoliisin kaksijakoisen suhteen äärioikeistoliikkeisiin. Äärioikeistoa valvottiin varsin vähän, koska sen toimintaa pidettiin jopa isänmaallisena ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä tukevana. Toisaalta tiettyjä henkilöitä ja tahoja seurattiin tarkasti.

Suojelupoliisille tuli kahden vuosikymmenen mittaiseksi kestoriesaksi 1970-luvulta lähtien ruotsalainen Nordiska Rikspartiet, joka ulotti toimintaansa Suomeenkin, ja jonka yhteyshenkilöiden avulla voitiin välittää propagandaa ja uhkauksia sopiviksi katsotuille tahoille.

Kotonen on tehnyt suuren työn käydessään läpi arkistoja, viranomaislähteitä ja lehtijulkaisuja. Tältä pohjalta piirtyy hyvä ja kokoava kuva suomalaisista äärioikeistoryhmittymistä.

Käytännön toimintaa ja liikkeissä keskeisesti vaikuttaneita henkilöitä tuodaan esiin kerronnassa. Sitaatteja lähdejulkaisuista ja esimerkiksi äärioikeistolaisista ”opinkappaleista” olisi kenties voinut viljellä enemmänkin tekstin elävöittämiseksi. Pieneen visuaalisuuteen olisi voinut myös panostaa; tekstissä ei ole mukana kuvia eikä muutakaan visuaalista aineistoa.

Kylmän sodan aikaisista äärioikeistoliikkeistä ei ollut tehty vielä varsinaisesti kokonaisesitystä, joten Kotosen tutkimus tulee hyvään tarpeeseen. Samalla se auttaa saamaan tarkempaa kuvaa nykypäivän äärioikeistolaisista ryhmittymistä, joita ei voi ohittaa meilläkään täysin olankohautuksella.