Kirja-arvio: Mari Mörön romaanissa p ienistä palasista punoutuu vapaan elämän kuvaus

Mari Mörö

Hajavalo

Teos 2018. 170 s.

Maailma on täynnä selityksiä, tärkeysjärjestyksiä ja asioita, joille täytyisi tehdä jotain. Virastaan eronnut äidinkielenopettaja elää välitilassa enkeliterapeutti-äitinsä, ympäristöasioille sielunsa myyneen tyttärensä ja työttömänä näyttelijänä työskentelevän ex-miehensä kanssa.

Kanadassa Malkosaarella välitilalaista odottaa pieni jobi paikallisessa museossa. Saari on sama, jonne suomalainen Matti Kurikka perusti 1900-luvun alussa sosialistisen utopiansa, Sointula-yhteisön.

Utopistisen yhteisön äänet ja nykyhetken keski-ikäisen naisen tyyni, paikaton ja vapaa olemassaolon virta vuorottelevat luvuittain Mari Mörön lyhyessä romaanissa Hajavalo. Kerronta loikkii ja pomppii. Muistot, mennyt, tuleva ja keski-ikään ehtineet ajatukset maailmanmenosta valaistaan romaanissa jokseenkin sattumanvaraisesti. Silti koheesio pitää, tekstiin syntyy rauhanomainen sävy, lukutahti hidastuu ja verkkainen rytmi keinuttelee.

170 sivuun on saatu mahdutetuksi hurja määrä temaattista mutta myös kerronnallista sisältöä. Ähkyn tunnetta ei silti tule, päinvastoin. Seesteinen ja selkeä tyyli hallitsevat romaanin kieltä ja kerrontaa.

Päähenkilö tuntuu elävän toisaalta kaiken ympärilleen rakentuvan ulkopuolella tai vaihtoehtoisesti sovussa hajanaisen kanssa. Varsinaista suuntaa ei ole, vain valoa, joka tulvii yhtä aikaa kaikkialta. ¨

Päähenkilössä on tiedostamatonta viisautta elää vapaana, päämäärää valitsematta, vaikka epäilys kalvaa toisinaan.

”Jos jonkin maailmanselityksen saa, niin se voi olla ihan riittävä, viis siitä onko se järkevää vai ei. Niiden vaihtaminen on hidasta ja vaikeaa ja kateeksi käyvät ne, jotka eivät edes selityksiä kaipaa.”

Mörön taito asetella lukuisia pieniä palasia suurpiirteisesti kokonaisuutta muistuttavaksi rakennelmaksi on hämmästyttävä. Vaivihkaisella lempeydellä rinnastuksia syntyy myös tytär Hillen Uudessa-Seelannissa tekemän muovinkeräystyön ja kiihkeän ympäristöaktivismin sekä kurikkalaisen sanoilla rakennetun utopian ja yhteisomistajuuden välille.

Hajavalo on elämän sadoista palasista koottu, historiaa ja nykyhetkeä löyhäksi letikoksi punova, yksityisestä yleiseen lipuva ihmiselämän tiivistetty kuvaus. Se ei pakota eikä tyrkytä, vaan antaa luvan olla. Ihmettelee, muttei tuomitse. Se tyynnyttelee ja kertoo ehkä hiljalleen, kuinka päämäärättömyydellä voi päästä pidemmälle ja hajavalossa nähdä enemmän.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .